Syyskuussa 2013 – punainen talo puupinkkojen päälle

Kun kuivuri naapurissa oli saatu kunnostettua, alkoi Fannikkalassa tapahtua. Koska talojen perustukset olivat paikoin vajonneet saveen ja routa päässyt murjomaan rakennuksia pahastikin, oli ensimmäinen työ poistaa savimaa talojen alta ja tehdä niille kunnolliset perustukset.

Tilanne 23.08.2013 punaisen talon pohjoispuolella

Punaisen talon pirtti 2.9.2013 – viimeiset lattialankut varastoon

Maata oli jo aiemmin kaivettu pois talojen ympäriltä, mutta nyt savimaa piti saada pois myös seinien ja itse talon alta. Taloa alettiin vähän kerrassaan tukea tunkkien avulla hirsipinkkojen päälle.

Punaisen talon takapuolelta 3.9.2013

Routa oli vuosikymmenten saatossa myllännyt myös leivinuunin pohjan alla, ja koko seinä oli sillä kohtaa painunut mutkalle. Koska leivinuunin muuri oli haljennut, olimme purkaneet itse uunin jo joitakin vuosia aiemmin. Nyt täytyi myös muurin pohjakivet saada pois.

Pohjoiskulma 4.9.2013

Samalla kun taloa tuettiin hirsipinkkojen päälle, poistettiin myös ne alimmat hirret tai hirsien osat, jotka olivat lahonneet.

Uunin pohjan kaivuuta 4.9.2013

Punainen talo takapuolelta 5.9.2013

Jotta leivinuunin pohjakivet saatiin kaivettua pois, tehtiin seinään aukkoa tälle kohtaa. Aukosta pääsi myös kaivurilla pirttiin kaivamaan savimaata pois.

Uunin pohjan purkua 5.9.2013

Leivinuunin pohjassa oli käytetty liuskekiveä, jota nykyäänkin paikkakunnalla louhitaan ja myydään, katso esim. Liuskemestareiden sivuilta. Isoimmat kivet laitettiin talteen, niitä voisi hyödyntää ainakin puutarharakentamisessa myöhemmin.

Punainen talo sisäpihan puolelta 12.9.2013

Homma eteni järjestyksessä taloa ympäri, ja syyskuun puolivälissä oli jo sisäpihan puolikin tuettu. Kaivuutyöt tehtiin pienellä kumitelaisella kaivinkoneella. Se mahtuu ketterästi liikkumaan ahtaissakin paikoissa, ja sillä pääsi entisen leivinuunin kohdalta myös taloon sisälle. Meillä oli siis ”Katti” pirtissä.



Kaivuri punaisessa talossa 17.09.2013

Kun talo oli saatu tuettua, oli vuorossa maa-aineksen poistaminen talon sisäosien alta. Sen jälkeen punainen talo alkoi olla ”tolpillaan” ja valmis routaeristeen ja uuden murskekerroksen levitystä varten.

Punaisen talon pirtti 18.9.2013

Punaisen talon pirtti tolpillaan 19.9.2013

Talo ilmavasti pinkkojen päällä 23.9.2013

 

Kuivurin korjaus

Vuosi sitten kesällä, siis kesäkuussa 2013, työt ”Fannikkalan mäellä” pääsivät toden teolla alkuun.  Talon läheisellä peltokummulla sijaitseva kuivurirakennus korjattiin ensiksi. Kuivurin katto oli jo pitkään ollut todella huonossa kunnossa, ja koska rakennus sijaitsee maisemassa näkyvällä ja keskeisellä paikalla, aloitimme rakennustyöt sieltä.




Kuivuri juhannuksen aikaan 2013

Korjausta kaipasi etenkin Fannikkalaa lähempänä oleva rakennuksen pääty, jossa pannuhuone sijaitsee. Vanhat  kattorakenteet purettiin kokonaan pois, ja rakennettiin uudestaan.




Katon purkua 25.6.2013



30.06.2013

 

Kuivurirakennuksen takapuolen katos rakennettiin myös uudelleen. Kattomateriaalina hyödynnettiin Fannikkalan punaisen talon katolta purettua peltiä.



16.08.2013

Katon korjauksen ohella korjattiin ja oiottiin myös kuivurirakennuksen perustuksia. Repsottavia ovia korjattiin ja toiseen päätyyn tehtiin kokonaan uudet pariovet. Lopuksi koko rakennus maalattiin punamultamaalilla.

23.08.2013

Kuivurin korjaus oli valmis elo-syyskuun vaihteessa 2013, ja sitten päästiinkin siirtymään Fannikkalan vanhojen rakennusten perustusten oikomistöihin.

10.09.2013

  

Wanhoja taloja ja Habitarea

 Elokuun viimeisenä viikonloppuna kävimme pääkaupunkiseudulle suuntautuneen kummitytön synttärireissun yhteydessä katsomassa vanhoja taloja Loviisassa. Tapahtuma oli meille jo ennestään tuttu, sillä olimme käyneet siellä kerran aiemmin noin viisi vuotta takaperin. Tällä kertaa oli toiveena, että silmiimme osuisi vanhoissa puutaloissa käytettyjä mukavia ulkoseinien väriyhdistelmiä.



Loviisan Wanhat Talot –tapahtuma 30.-31.8.2014

Kohteita olisi ollut kaikkiaan reilut neljäkymmentä, mutta lasten kanssa ehdimme poiketa ehkä noin viidessätoista antiikkikojujen kiertämisen lisäksi. Yksi kiva talonvärikin bongattiin, ja kysyimme talon asukkailta maalien värinumerot. Kyseessä olivat Uulan sävyt Helmi ja Kaisla. Siinä voisi olla yksi mahdollinen väriyhdistelmä meidänkin taloomme. Sävyt kuvassa taitavat kyllä olla vähän harmaammat kuin todellisuudessa.

Uulan värisävyt Helmi ja Kaisla loviisalaisen puutalon seinässä

Hyödyllistä oli myös nähdä parissakin talossa, miten puuhellan päälle oli rakennettu kaunis huuva. Yhdessä talossa oli muurattuun puuhellaan yhdistetty metallinen huuva, ja toisessa taas oli myös huuva muurattu. Molemmissa oli puuhellan lisäksi leivinuuni samassa, kun taas meillä keittiöön tulee pelkkä puuhella, ja leivinuuni pirttiin erikseen. Piippu muurataan hellan kylkeen oikealle puolelle.



 

 

Loviisalaisista kodeista löytyi myös muutamia mukavia sisustusvinkkejä:



Vanha pitsilakana uusiokäytössä keittiössä



Kattilateline keittiön katossa



Puukoppa

Pari viikkoa myöhemmin pidetyt Habitare-messut tarjosivat modernimpaa sisustusta. Jotenkin itselle Loviisan Wanhat talot –tapahtuma antoi enemmän, vaikka tokihan isojen messujen antia on myös aina kiva kierrellä ja katsella, ja mukaviakin juttuja silmiin osui.   Ja olihan sielläkin se antiikkiosasto…



Siinun räsymattoja ja tyynyjä www.siinu.fi



Pellavasohva



Italialaisen Scavolinin Diesel-keittiö: hieno – mutta ei tyylillisesti sovi meidän vanhaan puutaloon

Vuodet 2008-2012

Keväällä 2008 purkutyöt jatkuivat molemmissa taloissa. Seinäpintojen hirsipinnalle purkamisen jälkeen edettiin lattioihin. Paksut lattialankut otettiin talteen uudelleen käyttöä varten, ja niiden alta siirrettiin ulos isot kasat vanhaa eristettä: olkea ym.

Punaisen talon pirtti, lattiaeristeen purkua

Lattiaeristettä ulos lapioituna


Taloista purettiin pois myös jäljellä olleet vanhat tulisijat. Punaisen talon pirtistä leivinuuni, jonka muuri ja piippu olivat halkeilleet ja kamareista pönttöuunit. Harmaan talon pirtistä tulisija oli purettu jo joskus ennen kuin talot hankimme, ja harmaan talon uudistetussa päädyssä olikin viimeksi käytössä ollut öljykamiina.



Punaisen talon isompi kamari 2008

Harmaan talon tien puoleinen pääty on rakennettu kalliolle. Talon nurkka oli ”roikkunut” ilmassa jo vuosikausia. Päädyn kamareihin jätettiin tässä vaiheessa lattian pohjapuut paikoilleen.



Harmaan talon nurkka, jonka alta perustukset olivat romahtaneet

Harmaan talon kamarit

 

 

 

 

 

 Punainen talo on aikanaan rakennettu kahdesta eri hirsikehikosta, joista toinen (kamarien pääty) on todennäköisesti myöhemmin siirretty paikalle. Liitoskohdan alla keittiövälikössä oli savi myllertänyt pahimmin. Tästä kohdasta purettiin hirsiseinää molemmin puolin taloa pois niin paljon, että talosta tuli pienellä kaivurilla ”läpiajettava”. Tämä helpotti maansiirto- ja perustustöitä myöhemmässä vaiheessa.


Läpiajettava punainen talo

 

 

Meillä ei alun perinkään ollut mitään selvää aikataulua talojen peruskorjaukselle, ja matkan varrella on rakennettu paljon muutakin, mikä on vienyt oman aikansa. Asumaan Pitkäjärvelle, lähemmäs projektia, muutimme loppuvuodesta 2009.

Kesällä 2010 Fannikkalassa tehtiin arkeologisia koekaivauksia harmaan talon pirtissä. Talot sijaitsevat vanhalla kylätontilla, jossa on ollut asutusta jo vuosisatojen ajan. Kirjoittelen arkeologiasta tarkemmin erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.



Koekuoppien kaivamista harmaan talon pirtissä

 

Maaliskuu 2012, punainen talo ja aitat

 

Kesälomamatkailua

Kesän aikana teimme pari pientä reissua koko perheen voimin täällä koti-Suomessa. Sukulaistytön rippijuhlien yhteydessä vietimme pari päivää Turun suunnalla. Menomatkalla poikkesimme pitkästä aikaa Nuutajärvellä.  Se on kyllä ihan poikkeamisen arvoinen kohde: näyttelyä, museota, tehtaanmyymälää ja pieniä käsityöläispajoja, joissa pääsee myös näkemään vaikkapa lasihelmien tekoa tai sepän töitä.

Yövyimme Kustavissa, ja kesäiltana oli mukava istua nauttimasta herkullisesta kala-ateriasta Peterzensin sataman ravintolan terassilla. Satama on hieno miljöö ”olkikattoisine” rakennuksineen, sekä teemaan sopivine sisustus- ja vaatemyymälöineen.



Peterzensin vierasvenesatama ja ravintola

Lasten suosikkikohde oli Turun JukuPark, mutta matkalla Kustavista sinne poikkesimme myös Pionien kodissa Taivassalossa. Se on kyllä varmaan puutarhaharrastajien paratiisi kukinta-aikaan, mikä meidän vierailullamme oli valitettavasti jo melkein ohi. Pionit kuuluvat mielestäni ehdottomasti vanhan talon pihaan, ja niitä sitten jossain vaiheessa meillekin istutellaan. Niin paljon en kuitenkaan puutarhurinkykyihini luota, että myymälän kalleimman hintaluokan taimia edes harkitsisin, mutta onneksi hintahaitari on laaja…

Pionien kodin tarjontaa

Naantalissa olisi kierros Kultarannan puutarhassa ollut mieluinen, mutta tällä kertaa ei oltu sopivaan aikaan paikalla. Seuraavalla kerralla siis sinne. Kuitenkin onnistuimme kuulemaan vanhan kaupungin satamassa iltavesperin. Maisema muumimaailman portin yläpuolisella kalliolla olevasta huvimajasta on kaunis, sinne ei ole tullutkaan ennen kiivettyä…

Naantali

Viime sunnuntaina teimme iltapäiväajelun Laitikkalan suunnalle, missä kohteena oli Suttisen marjatila. Sieltä nappasimme mukaan puutarhavadelmia pakastettavaksi, kun metsävadelmat jäivät tänä vuonna poimimatta. Lasten kanssa seikkailimme maissilabyrintissä, tosi kiva kokemus! Paluumatkalla kävimme taas kerran nauttimassa Vehoniemen automuseon ihan parhaista munkeista, ja kurkattiin siellä ne autotkin.



Tällainen kaveri tuli vastaan maissilabyrintissä

Kauas on pitkä matka, läheltäkin löytyy välillä kivaa koettavaa! Syksyn viikonloppuohjelmaan pitäisi ehdottomasti saada mahtumaan Gösta-taidemuseo Mäntässä, ja huomenna lauantaina olisi täällä Pirkanmaalla myös Moron lähiruokasafari.

 

Asuntomessuilla nähtyä

Heinäkuussa teimme melkein koko perheen voimin (yksi tytöistä kyläili kaverilla) reissun Jyväskylän asuntomessuille. Kiersimme messuilla seitsemän tuntia ja kaikki omakotitalot tuli nähtyä. Kerrostaloasuntoihin emme sitten kierroksen päätteeksi enää lähteneet.

Vaikutelmaksi messuista jäi harmaa-valkoinen yleisilme, ja kovin moderneja siellä melkein kaikki talot olivat. Tällaisille vanhan talon remontoijille messujen anti oli hieman liian pelkistettyä, mutta toki sisustuspuolelta löytyi kauniita harmonisia kokonaisuuksia ja myös kivoja pikkuoivalluksia.

Kauniita sisustuksia oli mielestämme ainakin kohteissa nro 5 (Käpylä) ja nro 20 (Honka Harmonia).

Kohteessa 20 (Honka Harmonia) vanhoja puuovia oli käytetty hauskasti makuuhuoneen sisustuksessa

Samassa kohteessa (20 – Honka Harmonia) oli vanhoista puuovista tehty myös olohuoneeseen ihana maalaisromanttinen sohvapöytä.

 

Kohteessa 5 (Käpylä) pojan huoneen rauhallinen, mutta rento sisustus. Kello oli toteutettu art4u:n tarroilla.

 

Kahden jo tosin hieman isomman balleriinan äitinä kiinnitin huomiota kohteessa 4 – Omatalo Uniikki – toteutettuun pienen tytön huoneen sisustukseen. Miksei kotiinkin voisi laittaa seinään ison peilin ja tangon?

Liitutaulumaalia oli käytetty useassakin kohteessa. Paras idea oli uudenvärisen liitutaulumaalin ja jättipyykkipoikien yhdistelmä kodinhoitohuoneessa kohteessa 17 (Hailuoto).

 

Useammassakin kohteessa oli liitutaulumaalia käytetty perheen arkisten aikataulujen kaikkien näkyville saamiseen, tässä pari esimerkkiä:

 

Pyykkikuilu, tuo minunkin unelmani, oli toteutettu parissa kohteessa:

 

Sisustustekstiileistä nuorimmaisemme silmään osui kekseliäs, mutta paljon työtunteja vaatinut työhuoneen matto kohteessa 24 – Honka Kaarna. Tekstiilitaiteilija Irene Välimäki oli totetuttanut maton vanhoista farkkujen nahkamerkeistä:

Sisustusmateriaaleissa mieleen jäi kohteen 2 – Cube 170 - luonnonkivestä tehty suihkun taustaseinä, joka oli myös kauniisti valaistu:

Liukuovet tuntuvat olevan tämän hetken in-juttu. Ja kyllähän niillä saadaan tilaa säästymään, varsinkin kodinhoito- ja eteistiloissa, vaatehuoneissa ym. ne puoltavat paikkaansa. Meillekin toivottavasti saadaan sellaiset kodinhoito-ja ompelutilan yhteyteen.

Noppakodit, nuo pariskunnille ja sinkkuihmisille suunnitellut omakotitalot, edustivat mielestäni messujen parasta antia tilankäytön suunnittelun osalta. Kodit tuntuivat paljon neliöitään isommilta, ja kaikki tarpeellinen oli saatu mahtumaan 75,5 m2:een. Talojen ulkoasu tosin ei meikäläisen silmää hivellyt.

Kaiken kaikkiaan asuntomessuilla on aina kiva käydä. Meiltä ei varmaan ole kovin monia messuja jäänyt väliin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Välillä on kannettu vauvaa rintarepussa, mutta nyt lapsista on kasvanut jo ihan kiinnostuneita messukävijöitä.