Arkeologiaa ja Pitkäjärven muinaishistoriaa

Fannikkala sijaitsee Pitkäjärven kylän keskellä, vanhalla kylätontilla. Talon alkuperäinen nimi on Laurila, josta talot ja niiden ympärillä oleva tontti lohkottiin omaksi, Fannikkala-nimiseksi tilaksi 2000—luvun alussa. Laurila on yksi kylän kantatiloista, joka on muodostunut jo ennen vuotta 1540.  Kylän alueella on tehty arkeologista inventointia Oriveden kaupungin rantaosayleiskaavaa varten vuonna toukokuussa 2009.

Seuraavassa muutamia lainauksia kyseisestä inventointiraportista (Vadim Adel , Kulttuuriympäristöyksikkö Pirkanmaan maakuntamuseo 2009)

Kohteen kuvaus: ”Kyseessä on Oriveden toiseksi suurin keskiaikainen kylä (Oriveden kylän jälkeen). Suvannon (2001: 921) mukaan yksi Pitkäjärven isännistä (Hendrik Kiruka) mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1466. Kylä mainitaan maakirjoissa vuodesta 1540 alkaen, jolloin siihen kuului 9 taloa (Suvanto 2001: 918-922). 1700-luvun alkupuolella kylässä oli jo 12 taloa (Poppius 1954: 154-157).”

Löydöt: ”punasavikeramiikkaa, lasia, liitupiipun varren pala”

Muut havainnot: ”Eteläisen vanhan asuinrakennuksen itäosassa, kivijalan sisäpuolella todettiin n. 1 m leveä kiveys - todennäköisesti vanhempi, pienemmästä rakennuksesta peräisin oleva perustus.”

Kesäkuussa 2010 maakuntamuseon arkeologi kävi tekemässä koekaivauksia Fannikkalan harmaan talon pirtissä, josta inventoinnin yhteydessä oli löydetty raportissa mainittu kiveys. Näissä kaivauksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään erityistä, ja jatkotutkimuksia ei niiden perusteella tarvittu.

Koekuoppa harmaan talon pirtissä 22.6.2010

Lokakuussa 2013 arkeologi ja maakuntamuseon tutkija tulivat uudelleen käymään työmaalla, jossa silloin oli menossa uusien perustusten teko punaisen talon alle. Tuolloin oli myös pihamaan pohjatöiden yhteydessä harmaan talon keskiosasta jo kaivettu vähän maata pois. Tuossa kohdassa arkeologi huomaisi käynnillään mustuneen kivirakennelman, joka voisi olla vanha tulisija. Rakennelma vaati lisätutkimuksia ja samalla harmaan talon keskiosan ja tienpuoleisen päädyn osalta työt pysähtyivät. 

Mustunut kivilöydös harmaan talon keskiosassa 23.10.2013

Lisätutkimuksina tarvittaisiin kaivauksia, joiden tarvetta ja laajuutta voitaisiin kartoittaa ajoitustutkimuksen avulla. Museoviraston koekaivausryhmä pääsisi tekemään jatkotutkimuksia aikaisintaan seuraavana kesänä. Ennen tutkimuksia työmaa ei voisi tällä kohdalla edetä. Päädyimme siihen, että maksaisimme itse aluksi tehtävän ajoitustutkimuksen, jonka tulosten perusteella voitaisiin määritellä jatkotutkimusten laajuutta. Ajoitustutkimus tehtäisiin näytepalasta radiohiilianalysin avulla. Näytteeksi tarvittiin pala hiiltynyttä puuta. Maakuntamuseon arkeologi tuli kaivamaan sopivaa näytepalaa kivilöydöksestä keväällä 2014. 

23.05.2014 Arkeologin työvälineitä kivilöydöksen luona

Arkeologin työtä oli mielenkiintoista seurata. Työvälineinä toimivat muun muassa tavallinen tiskiharja, rikkalapio ja muurauslasta. Tiskiharjalla ja muurauslastalla rapsuteltiin maata löydöksestä vähän kerrallaan ja irronnut aines kerättiin rikkalapioon, jossa siitä saatiin erotettua mahdollisesti kiinnostavat palat.

23.5.2014 Hiiltyneet puupalat radiohiilianalyysiä varten

Löydöksestä saatiin talteen pari pientä hiiltynyttä puunkappaletta, joista voitaisiin radiohiilianalyysin avulla päätellä löydöksen ikä. Kesäkuun alussa näyte lähetettiin tutkimusta varten laboratorioon Lontooseen, josta se lähetettiin edelleen Miamiin Yhdysvaltoihin.

Reilun kolmen viikon päästä saatiin tutkimuksen tulokset. Arkeologin lausunnon mukaan analyysi ei antanut kovin tarkkaa ajoitusta tulisijalöydökselle. ”Mahdollinen aikaväli on 1600-luvun loppupuolelta 1900-luvulle. Todennäköisin ikä on arvioni mukaan 1800-luvun puoliväli tai alkupuoli. Jäännös on siis suunnilleen ajalta juuri ennen uuden, pystyssä olevan puurakennuksen rakentamista (1870) ja edustaa siten tontin aikaisempaa rakennusvaihetta.”

Koska jäännöstä oli jo dokumentoitu ja se ei todennäköisesti ollut tuon vanhempi, ei enempää tutkimuksia enää tarvittu. Koska oli kuitenkin myös mahdollista, että tulisijan jäännös olisi 1700-luvulta tai 1600-luvun lopusta, maakuntamuseo suositteli sen säilyttämistä. Se on myös tällä hetkellä ainoa kylän arkeologinen kohde.

Arkeologin käynnin yhteydessä löydös oli suojattu ja peitetty muovilla. Löydös sijaitsee harmaan talon alla sellaisessa kohdassa, että se saa jäädä sinne olemaan. Joskus olemme myös pilke silmäkulmassa pohtineet, josko lattiaan pitäisi tehdä lasinen ikkuna, josta valaistu muinaisjäännöksemme näkyisi ja kertoisi talon aiemmasta historiasta. Saapa nähdä :)

Peitetty löydös 23.5.2014

Pitkäjärven sekä naapurikylien historiasta on tehty myös kylähistoriakirja ”Ovi menneeseen, 2000”, jossa on paljon mielenkiintoista tietoa vuosien varrelta. Kyläkirja kertoo Päilahden entisen koulupiirin alueen kylistä: Laasola, Neulaniemi, Pajukanta, Pitkäjärvi, Päilahti sekä osia Koppalan ja Lyytikkälän kylistä. Kirjassa kerrotaan muun muassa kylien elinkeinoista, vaikuttajapersoonista, kulttuurista ja entisajan elämästä.

Itseäni ovat kiinnostaneet erityisesti kartat, joissa kuvataan Längelmäveden vedenpinnan vaihteluita. Längelmäveden pinta on alentunut täällä Pitkäjärvellä vuosisatojen kuluessa lähes kuudella metrillä (Ovi menneeseen, 2000). Suurimmat vesien laskut aiheutuivat, kun vuonna 1604 Pälkäneveden ja Mallasveden välinen pieni puro murtui Kostianvirraksi ja vuonna 1830 Kangasalan Kaivannon juuri valmistunut kanava murtui. Myös vuonna 1866 Valkeakosken kanavan perkaus aiheutti lähes metrin vedenlaskun.

Längelmäveden rantaviiva on 1500—luvun alussa sijainnut huomattavasti lähempänä Fannikkalan talon paikkaa kuin nykyisin, vaikka ei järvelle nytkään pitkä matka ole. Tänä päivänä uuden keittiöpäädyn ja rannan etäisyys on noin 108 metriä kartasta suoraan mitattuna. Viisisataa vuotta sitten ranta lienee ollut noin 65 metrin päässä.

Paikallinen Sipilän tilan isäntä ja Pitkäjärven Nuorisoseuran vuonna 1924 perustanut Vilho Sipilä on vuonna 1951 kirjoittanut Pitkäjärven kylän muinaishistoriasta Oriveden Sanomien joululiitteeseen. Alla on pari  katkelmaa tästä kirjoituksesta.

Pitkäjärven historiasta löytyy lisää tietoa mm. rantaosayleiskaavaa varten tehdystä ”Rakennetun ympäristön selvityksestä, 2010”, sivu 126.

Fannikkalan pohjapiirustukset

Oikeastaan alusta asti meille oli selvää, että Fannikkalan vanhat talot säilytettäisiin ja ne yhdistettäisiin uudisosalla. Matkan varrella saimme kyllä monenmoisia muitakin ehdotuksia ”hiihtoputkesta” ”askartelutaloon”, mutta me halusimme pitää kummankin talon asuinkäytössä, sekä kunnioittaa niiden henkeä siten, ettemme ryhdy pilkkomaan isoja huoneita pienemmiksi. Toinen johtava ajatus suunnittelussa meillä oli kauniin järvimaiseman hyödyntäminen niin, että mahdollisimman monella huoneella olisi järvinäköala, kun sellainen kerran on tarjolla.

Vanhat talot ja niiden huonejako toki asettavat aika tarkat rajat eri tilojen sijoittamiselle, ja kun tonttikaan ei ole suuren suuri, olivat raamit suunnittelulle selkeät. Myös se oli selvää, että keittiö olisi se tila, joka nämä kaksi vanhaa taloa yhdistäisi. Makuuhuoneet haluttiin yläkertaan ikkunat järvelle päin, ja myös saunaan haluttiin järvinäkymä. Piirtelimme suunnitelmia paperille itsekin, mutta lopullinen suunnittelutyö tehtiin yhteistyössä rakennusarkkitehti Leena Raiskion kanssa, jolla on paljon kokemusta vanhojen talojen laajennuksista ja korjausten suunnittelusta.

Yhteistyö Leenan kanssa alkoi jo syksyllä 2006. Aluksi luonnosteltiin erilaisia versioita laajennusosasta. Laajennusosan harjan suuntaa, ja terassien ja parvekkeiden kokoa ja muotoa vaihdeltiin., mutta melko pian kuitenkin päädyttiin lopulliseen versioon. Tilojen sijoittelukin oli jo alusta alkaen melko lailla kohdillaan, mutta hienosäätöä on tehty pitkin matkaa.

Omat haasteensa suunnitteluun toivat myös ne seikat, että Fannikkala sijaitsee maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, on itsessään kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde ja kaiken lisäksi vielä arkeologisella muinaisjäännösalueella. Eli rakennusluvan saamiseen tarvittiin myös maakuntamuseon lausunto.  Myös arkeologiset asiat osittain hidastivat projektin etenemistä.

Meidän oma näkemyksemme on, että haluamme tehdä Fannikkalasta toimivan nykyaikaisen kodin nykyaikaisilla mukavuuksilla, emme museota. Haluamme kuitenkin myös säilyttää talossa sen vanhaa henkeä. Sisätiloissa toteutamme tätä ajatusta huonejakoa kunnioittamalla, jättämällä mahdollisuuksien mukaan vanhaa hirsiseinää näkyviin sekä muurauttamalla pirttiin uudelleen suuren leivinuunin. Myös sisustus tullaan aikanaan tekemään maalaisromanttiseen ja perinteiseen talonpoikaiseen tyyliin. Talon ulkopuolella taas rakennamme sisäpihan kuistit uudelleen vanhan mallin mukaisesti ja pidämme talon sisäpihan alkuperäisen oloisena pihapiirinä, jota rakennukset rajaavat kolmelta puolelta. Kaiken kaikkiaan koko projektiin ryhtyminen oli jo lähtökohtaisesti vanhan säilyttämistä, muutoin nämä rakennukset olisivat joidenkin vuosien jälkeen olleet jo kokonaan korjauskelvottomia.

Alakerran pohjapiirros

Alakerrassa uudisosaan haluttiin keittiö, kodinhoitotilat, tekninen tila,  sauna- ja pesutilat sekä riittävästi tilaa työvaatteille ja harrastusvälineille. Punaisessa talossa säilytetään vanha pirtti, ja sen toiseen päätyyn tehdään erillinen asunto omalla sisäänkäynnillä. Harmaan talon pirtistä tehdään olohuone, ja toisen päädyn huoneista vanhemmille työhuoneet.

Alakerran pohjapiirros

Kuvassa uudisosa on vasemmassa yläkulmassa, harmaa talo oikealla ylhäällä ja punainen talo alimpana. Järvinäkymä on kuvan yläreunan seinustalta.

Talon pääsisäänkäynti on sisäpihalla, mutta oma väki kulkee useimmiten sisään takapuolelta uudisosan ja punaisen talon kulmauksesta, jossa työvaatehuone ja avarampi eteistila sijaitsevat. Saunan pukuhuoneesta ja kodinhoitohuoneesta pääsee järvenpuoleiselle katetulle terassille, ja ruokailutilasta pienemmälle avoterassille. Kulku yläkertaan on keittiöstä punaisen talon vanhan päädyn kohdalta sekä harmaan talon vanhasta eteisaulasta. Perheen naiset saavat pienen ompelutilan keittiön ja kodinhoitotilan kulmaukseen.

Taloon tulee neljä eri tulisijaa. Punaisen talon pirttiin muurataan leivinuuni puretun rikkoutuneen leivinuunin tilalle, keittiöön tulee puuhella, olohuoneeseen takka sekä saunaan myös puukiuas sähkökiukaan lisäksi.

Yläkerran pohjapiirros

Uudisosan yläkerrasta tulee pääosin kaksikerroksinen, ja harmaan talon yläkertaa korotetaan pirtin päältä myös kaksikerroksiseksi. Punaisen talon yläkertaan tulee varastotilaa. Yläkertaan sijoittuvat makuuhuoneet perheen vanhemmille ja kolmelle tyttärelle. 

Yläkerran pohjapiirros

Kuvassa järvinäkymä on kuvan yläreunan seinustalta. Vanhempien makuuhuoneesta on pääsy parvekkeelle. Harmaan talon toiseen päätyyn, siis kuvan oikeaan reunaan, tulee ”isännän harrastustila”. Se sekä kuvan vasemmassa reunassa oleva makuuhuone ovat vinokattoisia.

Kaikkiaan tilaa taloon tulee ruhtinaallisesti, mutta kuten sanottu, vanhat talot ja niiden olemassaolo asettivat meille raamit, johon myös uudet tilat oli sovitettava. Toki helpointa olisi ollut purkaa vanhat talot kokonaan pois ja suunnitella tilalle kokonaan uusi rakennus. Tämä ei kuitenkaan ollut se haluamamme vaihtoehto, ja siksi emme edes selvittäneet, olisiko se ollut mahdollistakaan. Halusimme säilyttää vanhaa, vaikka jo huonoon kuntoon päässeiden rakennusten korjaaminen olisi valtava urakka. Onneksi perheen pää on taitava kirvesmies J.

Vuodet 2008-2012

Keväällä 2008 purkutyöt jatkuivat molemmissa taloissa. Seinäpintojen hirsipinnalle purkamisen jälkeen edettiin lattioihin. Paksut lattialankut otettiin talteen uudelleen käyttöä varten, ja niiden alta siirrettiin ulos isot kasat vanhaa eristettä: olkea ym.

Punaisen talon pirtti, lattiaeristeen purkua

Lattiaeristettä ulos lapioituna


Taloista purettiin pois myös jäljellä olleet vanhat tulisijat. Punaisen talon pirtistä leivinuuni, jonka muuri ja piippu olivat halkeilleet ja kamareista pönttöuunit. Harmaan talon pirtistä tulisija oli purettu jo joskus ennen kuin talot hankimme, ja harmaan talon uudistetussa päädyssä olikin viimeksi käytössä ollut öljykamiina.



Punaisen talon isompi kamari 2008

Harmaan talon tien puoleinen pääty on rakennettu kalliolle. Talon nurkka oli ”roikkunut” ilmassa jo vuosikausia. Päädyn kamareihin jätettiin tässä vaiheessa lattian pohjapuut paikoilleen.



Harmaan talon nurkka, jonka alta perustukset olivat romahtaneet

Harmaan talon kamarit

 

 

 

 

 

 Punainen talo on aikanaan rakennettu kahdesta eri hirsikehikosta, joista toinen (kamarien pääty) on todennäköisesti myöhemmin siirretty paikalle. Liitoskohdan alla keittiövälikössä oli savi myllertänyt pahimmin. Tästä kohdasta purettiin hirsiseinää molemmin puolin taloa pois niin paljon, että talosta tuli pienellä kaivurilla ”läpiajettava”. Tämä helpotti maansiirto- ja perustustöitä myöhemmässä vaiheessa.


Läpiajettava punainen talo

 

 

Meillä ei alun perinkään ollut mitään selvää aikataulua talojen peruskorjaukselle, ja matkan varrella on rakennettu paljon muutakin, mikä on vienyt oman aikansa. Asumaan Pitkäjärvelle, lähemmäs projektia, muutimme loppuvuodesta 2009.

Kesällä 2010 Fannikkalassa tehtiin arkeologisia koekaivauksia harmaan talon pirtissä. Talot sijaitsevat vanhalla kylätontilla, jossa on ollut asutusta jo vuosisatojen ajan. Kirjoittelen arkeologiasta tarkemmin erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.



Koekuoppien kaivamista harmaan talon pirtissä

 

Maaliskuu 2012, punainen talo ja aitat