ALKU – VUODET 2003-2004

Laurilan jo 1970-luvulta asti asumattomana ollut miljöö oli nukkunut ruususen unta. Pihapiiri oli pusikoitunut ja oli tieltä katsottuna kesäaikaan lähes näkymättömissä. Kuljimme paikan ohi lähes päivittäin, ja talojen maisemiltaan mainio sijainti houkutti meitä haaveisiin muuttaa paikka taas vielä joskus asutuksi.



Pihapiiri tien suunnasta tuomenkukkien aikaan

Asuimme tuolloin, vuonna 2003, rintamamiestalossa, jota olimme laajentaneet muutama vuosi aiemmin. Työ ja vapaa-aika veivät meidät kuitenkin usein Pitkäjärven maisemiin, ja haaveissa oli jossain vaiheessa muuttaa sinne asumaan, vaikkei silloinenkaan asuinpaikkamme sieltä toki kovin kaukana ollut. Toukokuussa 2003 allekirjoitimme kauppakirjan Fannikkalasta, ja pitkäaikainen projektimme sai alkunsa.

Seuraavat kuvat ovat siltä keväältä, kun paikan hankimme:



Punainen talo



Harmaa talo



Aittarakennukset

Ensimmäisiä puuhia oli taloissa olevan irtotavaran lajittelu; mitä laitetaan varastoon ja mitä heitetään pois. Vanhat huonekalut säilytimme, totta kai, mutta 1970-luvun lastulevytavara sai kyytiä. Valkoinen salin pinnatuolikalusto olisi ehkä tulevaisuudessa kiva lasikuistilla. Valkoisille päästä vedettäville sängyille toivon myös löytyvän käyttöä.



Punaisen talon makuukammarissa oli edelleen kengät lähtövalmiina sängyn alla.

 

Punaisen talon pirtistä löytyi myös uudempaa kalustusta.



Pinnakalustolle ehkä löytyy jatkokäyttöä.

Jonkin verran löytyi säilytettäviä tauluja, kirjoja, astioita jne. Myös tekstiileistä pesetimme talteen pieniä ryijyjä ja muita kudonnaisia. Vanhoja rohdinpellaviakin löytyi vintiltä, ja ne annoimme kätevälle kälylleni ”askartelu”tarpeiksi. Vaatteita roikkui naulakoissa, keittiön kaapin päältä löytyi SuitSait-pesuainetta ja piironginlaatikosta Hotaa. Täältä eivät viimeiset vakiasukkaat tainneet muuttaa pois niin, että olisivat tienneet lähtevänsä lopullisesti…



Punaisen talon eteisestä näkyi keittiöön, joka oli talon pahiten vinksallaan oleva huone.

Kesän 2004 aikana tehtiin kaivurilla ensimmäisiä raivaus- ja pelastustöitä talojen ulkopuolella. Vanhaan liittymään puhkaistiin taas kasvillisuuteen aukko, josta pääsi kulkemaan pihaan. Kasvillisuutta raivattiin pois talojen seinänvierustoilta ja talojen seinät ja perustukset kaivettiin esiin.



Kaivurilla pihaan Pitkäjärventieltä keväällä 2004



Harmaan talon vierustat raivattuna



Punaisen talon takapuoli

KUIVURI / RIIHI

Vielä on yksi Fannikkalan rakennus esittelemättä, nimittäin kuivuri. Se sijaitsee hienolla paikalla, omalla kummullaan rantapellon yläpuolella. Kuivurin takaosa/yläosa on rakennettu kallion päälle.



Kuvassa kuivuri on laitimmaisena oikealla, Fannikkalan punainen ja harmaa talo keskellä, edessä kylän yhteinen uimaranta. Näin upeissa keleissä päästiin luistelemaan uudenvuodenpäivänä 2009.

Kuivurirakennuksen pitkänomainen keskiosa on hirsirakenteinen, ja sen molemmin puolin, ylä- ja alapuolella on lautarakenteinen osuus. Yläpuolella on neljä avonaista katosta.

 

Kuivuri yläpuolelta

Hirsirakenteisen keskiosan alapuolella on lautarakenteinen osa, joka on keskeltä korotettu elevaattoria varten. Toisessa päädyssä pieni tiilirakenteinen osuus, jossa on pannuhuone.



Kuivurin Fannikkalan puoleinen pääty



Kuivuri Pitkäjärventieltä päin



Kuivurin hirsinurkka

 
 

TALVEN RIEMUJA MAALLA

Ajattelin vaihteeksi kirjoitella tuosta maalaiselämä-osiosta, näin hiihtolomaviikon kunniaksi. Vaikka tänä talvena ovat säät olleet ”normitalvesta” paljon poikkeavat, on täällä maalla kuitenkin päästy talvesta välillä nauttimaankin. Mäenlasku ja hiihtokelit ovat jääneet haaveeksi, mutta onneksi pitkähkö pakkasjakso tammikuussa teki järveen vahvan jääkannen, ja toistaiseksi jäätä on ollut paksulti. Pian tammikuun puolivälin jälkeen päästiin porukalla testaamaan napakelkkaa kotirannassa, ja hienostihan se kulki.



Tammikuun puolivälin jälkeen jäällä oli ohuelti lunta, ja potkukelkkakeli mitä mainioin.

Meillä kyläläisillä on ollut talvisin tapana aurata kylän yhteiselle uimarannalle luistelukenttä lapsille ja vähän isommillekin. Sitä tuupataan talkoovoimin lumesta puhtaaksi, isommat lumimäärät konevoimin mönkijällä. Viikonloppuisin kokoonnumme yhdessä pelaamaan höntsäilykaukalopalloa. Ikäjakauma joukkueissa on ollut noin 4-60 vuotta, ja kaikki pääsevät mukaan pelin tiimellykseen. Rennolla asenteella mennään, mutta kun pelistä oikein innostutaan, niin kyllä siinä ihan hikiliikunnasta puhutaan. Tämä on sitä perheiden yhteistä tekemistä parhaimmillaan.

Tässä ovat vasta lapset kerinneet luistimille, taustalla Fannikkala

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia myös hienoista retkiluistelukeleistä, ainakin ajoittain. Mieheni on mönkijällä aurannut jäälle luistelurataa, ja käytössä ovat olleet 1,2 ja 4 kilometriä pitkät lenkit sekä Koljonselän suuntaan aurattu ”pistoraide”. Välillä ovat oikukkaat säät tuoneet vettä jäälle, mutta pakkaset ovat onneksi usein taas jäädyttäneet radan pinnan uudelleen. Hienoa siellä on ollut viilettää. Viimeistä vuottaan toiminnassa olevan lastemme lähikyläkoulun oppilaatkin aloittivat hiihtolomansa ulkoilupäivällä kylän rannassa, ja ohjelmassa oli muun muassa luistelua ja talviverkkojen kokemista.

Viime viikonlopun vesikelit toivat melkoisia järviä radalle, mutta alkuviikon kova tuuli ja sen jälkeen saadut yöpakkaset tekivät nyt loppuviikoksi aivan mainiot luistelukelit. Käytännössä lahden jää on kokonaisuudessaan luistinrataa, kirkasta ja sileää! Keskellä järveä tänään ihmettelimme matalikkoa, jonka vesikasvit ja järven pohja näkyivät jään läpi.

Kalevalanpäivän kelejä

 

Luistelurataa helmikuun alussa, silloin meillä oli jopa jonkin verran lunta

Järvi ja jäät mahdollistavat tietysti myös kalastusharrastukset, pilkkimisen ja talviverkoilla kalastamisen. Pilkkijöiden määrä kasvaa yleensä kevätauringon säteiden myötä, mutta verkoilla on tälläkin lahdella kalastettu siitä asti kun jäät ovat kantaneet. Tänä talvena kävi tosin niinkin, että eräs kalastaja menetti verkkonsa kun talven ensimmäiset jäät sulivat pois uudenvuodenaattona.

NAVETTA

Talon sisäpihan ulkopuolella, pari-kolmekymmentä metriä aittojen takana sijaitsee tilan navettarakennus.  Alla olevassa kuvassa se näkyy oikealla. Keskellä näkyvät kaksikerroksisen aitan pääty ja punainen talo. Vasemmalla on kuivuri/riihi. Kylän raitti kulkee pihapiirin takana, ja rakennusten välistä näkyykin pari tien toisella puolella sijaitsevaa naapuritaloa, keltainen talo pilkottaa keskellä ja äärimmäisenä oikealla näkyy toisen naapuritalon katto ja punainen seinä.



Pihapiiri idästä

 

Navetta on rakennettu vuonna 1929. Rakennusmateriaalina on ollut sementtitiili ja kate on kolmiorimahuopaa, jonka alla on aiemmin ollut pärekatto. Toisessa päädyssä on lautarakenteinen lato. Lehmiä täällä on viimeksi asustellut varmaankin 1970-luvun alussa.



Navetta pohjoisesta. Keskellä syvennyksessä on ennen ollut lantala. 



Navettarakennus on huonossa kunnossa, ja se onkin tarkoitus purkaa. Sementtitiiliä onkin jo purettu seinistä osittain pois. Niitä olemme uusiokäyttäneet mm. pihagrilliin.

  

Navetan sementtitiiliseinää

 

 

 

PIENEMPI AITTA

Kaksikerroksisen kartanon aitan vieressä, punaisen talon päädyssä sijaitsee tilan alkuperäinen talonpoikaisempi aittarakennus. Se on matala hirsirakenteinen kaksiovinen aitta, jossa on ollut pieni etukuisti katon lipan alla.

Rakennusten inventointiraportti kertoo, että ”aitta on rakennettu vuonna 1888 (vuosiluku on seinässä) ja se on hirsirakenteinen sekä pitkänurkkainen. Kaksoisaitan kate on kolmiorimahuopaa ja perustus on luonnonkiveä.”



Pienempi aitta etupihan puolelta katsottuna





Takapihan suunnasta tielle päin – aitat jonossa

Aitan väritys on sama kuin punaisen talon, siis punamultaa ja ovissa keltamultaa. Tällä hetkellä katon kunto on huono, ja se onkin pressun alla suojassa.

Aitan alla on ollut holvikellari. Aikojen saatossa aitta on painanut kellarin kattoa alaspäin, ja routa pullistanut takaseinän sisäänpäin.  

Aitan takapihan puoleisessa päädyssä on luokin valmistuksessa käytetty paininpuu. Luokki on hevosilla käytettävien työvaljaiden osa. Se on puinen tai metallinen kaari, jonka jännitys pitää aisat irti hevosen kyljistä. Luokki taivutetaan tätä tarkoitusta varten tehdyssä paininpuussa. Wikipediassa kerrottiin edellisen lisäksi myös, että luokkipuuta on ennen vanhaan saatettu ensin pehmittää lantatunkiossa, jotta se taipuisi paremmin. Konstit on olleet monet entisellä miehellä!

Kaksikerroksinen aitta

 

Pihapiiriämme rajaa pohjoisen puolelta kaksikerroksinen aittarakennus. Se ei ole tilan alkuperäisiä rakennuksia, vaan sen on edellinen omistaja joskus 1970-1980 –luvulla siirtänyt tänne Tampereelta. Se on joskus sijainnut Takahuhdissa Linnan kartanon mailla. Inventointiraportissa tästä aitasta kerrotaan mm.:

”Luhtiaitassa on lyhyet hirsinurkat ja kaarevat aukot eteläsivun yläosassa "otsassa". Aitassa on koristeelliset pilarit ja otsan alareuna. Katolla on koristeellinen vellikello ja ovissa ovat koristeelliset metallisaranat.”

 Varsin koristeellinen aitta siis…

 

 

Aitan oven sarana ja koristelua

Aitta on joskus maalattu punamullalla, ja koristeosat ovat valkoisia. Ovissa on kaunis vihreä sävy. Molemmissa päätyseinissä näkyy maalauksessa toisen rakennuksen katon harjan raja. Ilmeisesti aitan molemmin puolin on aiemmin sijainnut matalampi rakennus.

 

Aitan katolla kiikkuu edelleen vellikello.

Edellinen omistaja kertoi joskus myös, että aitan luona on entisessä sijantipaikassa joskus kuvattu vanhaa kotimaista elokuvaakin. Elokuvan nimeä en muista, enkä onnistunut sitä googlettamalla löytämään. Silmissäni voisin kyllä kuvitella Ansa Ikosen ja Tauno Palon tuohon yläkerran portaiden luo…

”Harmaa talo”

Toinen päärakennuksista, ”harmaa talo” kutsumanimeltään, on yhdestä nurkastaan melkein kiinni punaisessa talossa. Ne ja isompi aitta yhdessä muodostavat lähes suljetun pihapiirin, joka jää tien puolelta avoimeksi. Harmaa talo on sijoittunut tontille pääty tielle päin. Pitkät sivut ovat etelään järven suuntaan ja pohjoiseen sisäpihalle. Tämä harmaa talo on päärakennuksista nuorempi, vaikka onhan silläkin jo ikää… Aiemmin mainitussa rakennusten inventointiraportissa siitä on kerrottu seuraavaa:

”Päärakennus 1 on vuodelta 1870 ja hirsirakenteinen pitkin koteloiduin nurkin. Talossa on mutterikuisti, joka on huonossa kunnossa. Julkisivut ovat hirsipinnoilla paitsi eteläsivusta noin puolet on koolattu ja pystylaudoitettu. Ikkunat ovat vanhat T-malliset, joissa on kolmiosainen yläosa. Muutama eteläsivun ikkuna on vaihdettu yksiruutuiseen ikkunaan. Perustuksena on nurkissa olevat luonnonkivet ja kate on tiilikuviopeltiä. Talon kunto on paikoin huono.”

Harmaa talo pihan puolelta

Tässä rakennuksessa on varmaankin joskus 1970-luvulla tehty remontti ja tien päädyssä olevia huoneita on ”modernisoitu”. Järven puolelle on vaihdettu suuremmat ikkunat ja lastulevyä lisätty seiniin. Värit olivat keltaista ja turkoosia. Kerrotaan erään kylän isännän remontin ”tarkistuskäynnin” jälkeen tokaisseen: ” Nyt siellä on niin komeaa, ettei missään…” Nyt nuokin huoneet on taas purettu hirsipinnalle, onneksi.

Harmaan talon huonejärjestys on hyvin samanlainen kuin punaisessa talossa, tämä talo vain on mitoiltaan pienempi. Vasemmassa päädyssä, eli siinä, joka on lähellä punaista taloa, sijaitsee pirtti. Tien päädyssä on ollut keittiö ja huone. Keskellä on eteinen, jonka takana on pieni makuuhuone. Kulku sinne on ollut päätyhuoneiden kautta. Pirtissä on myös ollut tulisija, mutta se lienee purettu pois jo vuosikymmeniä sitten. Hauska yksityiskohta pirtin seinässä ovat kaksi koukeroista lyijykynäkirjoitusta ”Pidetty koulua 2/9 1892” ja toinen ”Pidetty koulua 4/5 ja 13/6 1896”. Tosin tuosta ensimmäisen vuosiluvun viimeistä numerosta ei ihan saa selvää. Palanen kylän historiaa…

 

 

Taloa ei liene koskaan maalattu, vaan se on saanut itsekseen harmaantua. Vain ikkunanpielissä on ollut samaa keltaista kuin punaisessakin talossa. Harmaan talon on tien puoleinen pääty on korkealla kallioperustalla, mutta toisessa päädyssä perustuksen olivat osittain saveen uponneet.