Rippijuhlahumua

Kesäkuun viimeisenä sunnuntaina vietimme esikoistyttäremme rippijuhlia. Vuosia sitten, kun Fannikkalan rakentaminen oli vasta suunnitteluasteella, haaveeni oli, että saisimme talon valmiiksi ennen näitä rippijuhlia. Vuodet kuluivat, ja työt alkoivat täydellä vauhdilla syksyllä 2013. Jo silloin oli kuitenkin selvää, että näitä juhlia juhlittaisiin vielä jossain muualla kuin Fannikkalassa. Koska nykyisen kotimme tilat ovat melko pienet, päätimme pitää juhlat tutulla nuorisoseurantalolla, missä muutoinkin vietämme aikaa viikoittain. Lehtola onkin ihanan intiimi ja tunnelmallinen juhlatalo, jonka hirsiseinäisessä salissa meidänkin perheemme on ollut mukana häissä, syntymäpäivillä, rippi- ja ylioppilasjuhlissa sekä nyt jo lakkautetun kyläkoulumme joulu- ja kevätjuhlissa.  

Nuorisoseurantalo Lehtola

Lehtolan hirsiseinäinen sali

Juhlapaikan koristelujen mestarina hääräsi tyttäremme kummitäti, joka on koulutukseltaan floristi. Apujoukoissa olivat mukana rippilapsi itse serkkunsa kanssa. Halusimme koristeluista herkät ja hempeän väriset. Koristeiden päämateriaalina olivat puutarha- ja luonnonkasvit, vain pari ruusu- ja pioninippua hankittiin kaupasta. Osmankäämistä riivitystä suikaleesta tehtiin lettejä vieraspöytien koristeeksi, mukaan lisättiin vähän juuri parhaimmillaan kukkinutta juhannusruusua.

Vieraspöytien koristukset

Ruokien ja kahvileivonnaisten tarjoilupöytiin floristimestarimme loihti upeat asetelmat. Koska juhlien sankaritar on harrastanut balettia pikkutytöstä asti, sai toinen asetelma koristeekseen myös osmankäämistä sidotun balleriinan. 

Ruokapöydän kukka-asetelma balleriinoineen juhlien jälkeen (pöytäliina on jo tahrainen)

Kahvipöydän herkkä kukka-asetelma

Juhlatalon portaille, eteiseen ja saliin vietiin koristeeksi maitotonkat, joihin kerättiin vaaleanpunaista ja valkoista lupiinia sekä rannalla kasvavaa heinää.

Juhlakukat uusiokäytössä mökin wc:n nurkalla

Ruoka- ja kahvitarjoilut juhliin tein pääosin itse, mutta pikkuleivät teki rippilapsen mummi, kotikaljan mummu ja kakut tilasin kondiittoriystävältämme Katriinalta. Suunnittelussa ja salaattien valmistelussa mukana ja juhlien tarjoilusta apujoukkoineen vastaamassa oli toinen ystäväni, joka taasen on tämän alan ammattilainen.

Kahvipöytä koristeluineen

Juhlapäivä oli varmasti tämän kesän siihen asti aurinkoisin ja lämpimin. Sää oli juhliin mitä sopivin, kun lämpötila ei kuitenkaan tainnut nousta juuri kahtakymmentä korkeammalle. Konfirmaatio minulle tutussa lapsuuden kotikirkossa, jossa myös itse olen ripille päässyt, oli tunnelmallinen. Juhlat sujuivat mukavasti ja saimme kuulla myös leirin vetäjien ja isosten laulua.

Juhlien jälkeen maanantaina otin rippilapsestamme kuvia kiitoskorttia varten. Silloin nappasimme myös pari kuvaa Fannikkalan luona. Alhaalta järven rannasta otetussa kuvassa näkyy työmaan tämänhetkinen tilanne: tuulensuojalevyä on uudisosan seinissä ja piiput on jo muurattu katolle asti. Parista erikokoisesta väliaikaisesta ikkunasta saadaan luonnonvaloa sisätiloihin ja päästään katselemaan maisemaa… ;)

Tyttäremme Fannikkalan rantapellon reunalla