TALVEN RIEMUJA MAALLA

Ajattelin vaihteeksi kirjoitella tuosta maalaiselämä-osiosta, näin hiihtolomaviikon kunniaksi. Vaikka tänä talvena ovat säät olleet ”normitalvesta” paljon poikkeavat, on täällä maalla kuitenkin päästy talvesta välillä nauttimaankin. Mäenlasku ja hiihtokelit ovat jääneet haaveeksi, mutta onneksi pitkähkö pakkasjakso tammikuussa teki järveen vahvan jääkannen, ja toistaiseksi jäätä on ollut paksulti. Pian tammikuun puolivälin jälkeen päästiin porukalla testaamaan napakelkkaa kotirannassa, ja hienostihan se kulki.



Tammikuun puolivälin jälkeen jäällä oli ohuelti lunta, ja potkukelkkakeli mitä mainioin.

Meillä kyläläisillä on ollut talvisin tapana aurata kylän yhteiselle uimarannalle luistelukenttä lapsille ja vähän isommillekin. Sitä tuupataan talkoovoimin lumesta puhtaaksi, isommat lumimäärät konevoimin mönkijällä. Viikonloppuisin kokoonnumme yhdessä pelaamaan höntsäilykaukalopalloa. Ikäjakauma joukkueissa on ollut noin 4-60 vuotta, ja kaikki pääsevät mukaan pelin tiimellykseen. Rennolla asenteella mennään, mutta kun pelistä oikein innostutaan, niin kyllä siinä ihan hikiliikunnasta puhutaan. Tämä on sitä perheiden yhteistä tekemistä parhaimmillaan.

Tässä ovat vasta lapset kerinneet luistimille, taustalla Fannikkala

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia myös hienoista retkiluistelukeleistä, ainakin ajoittain. Mieheni on mönkijällä aurannut jäälle luistelurataa, ja käytössä ovat olleet 1,2 ja 4 kilometriä pitkät lenkit sekä Koljonselän suuntaan aurattu ”pistoraide”. Välillä ovat oikukkaat säät tuoneet vettä jäälle, mutta pakkaset ovat onneksi usein taas jäädyttäneet radan pinnan uudelleen. Hienoa siellä on ollut viilettää. Viimeistä vuottaan toiminnassa olevan lastemme lähikyläkoulun oppilaatkin aloittivat hiihtolomansa ulkoilupäivällä kylän rannassa, ja ohjelmassa oli muun muassa luistelua ja talviverkkojen kokemista.

Viime viikonlopun vesikelit toivat melkoisia järviä radalle, mutta alkuviikon kova tuuli ja sen jälkeen saadut yöpakkaset tekivät nyt loppuviikoksi aivan mainiot luistelukelit. Käytännössä lahden jää on kokonaisuudessaan luistinrataa, kirkasta ja sileää! Keskellä järveä tänään ihmettelimme matalikkoa, jonka vesikasvit ja järven pohja näkyivät jään läpi.

Kalevalanpäivän kelejä

 

Luistelurataa helmikuun alussa, silloin meillä oli jopa jonkin verran lunta

Järvi ja jäät mahdollistavat tietysti myös kalastusharrastukset, pilkkimisen ja talviverkoilla kalastamisen. Pilkkijöiden määrä kasvaa yleensä kevätauringon säteiden myötä, mutta verkoilla on tälläkin lahdella kalastettu siitä asti kun jäät ovat kantaneet. Tänä talvena kävi tosin niinkin, että eräs kalastaja menetti verkkonsa kun talven ensimmäiset jäät sulivat pois uudenvuodenaattona.

NAVETTA

Talon sisäpihan ulkopuolella, pari-kolmekymmentä metriä aittojen takana sijaitsee tilan navettarakennus.  Alla olevassa kuvassa se näkyy oikealla. Keskellä näkyvät kaksikerroksisen aitan pääty ja punainen talo. Vasemmalla on kuivuri/riihi. Kylän raitti kulkee pihapiirin takana, ja rakennusten välistä näkyykin pari tien toisella puolella sijaitsevaa naapuritaloa, keltainen talo pilkottaa keskellä ja äärimmäisenä oikealla näkyy toisen naapuritalon katto ja punainen seinä.



Pihapiiri idästä

 

Navetta on rakennettu vuonna 1929. Rakennusmateriaalina on ollut sementtitiili ja kate on kolmiorimahuopaa, jonka alla on aiemmin ollut pärekatto. Toisessa päädyssä on lautarakenteinen lato. Lehmiä täällä on viimeksi asustellut varmaankin 1970-luvun alussa.



Navetta pohjoisesta. Keskellä syvennyksessä on ennen ollut lantala. 



Navettarakennus on huonossa kunnossa, ja se onkin tarkoitus purkaa. Sementtitiiliä onkin jo purettu seinistä osittain pois. Niitä olemme uusiokäyttäneet mm. pihagrilliin.

  

Navetan sementtitiiliseinää

 

 

 

PIENEMPI AITTA

Kaksikerroksisen kartanon aitan vieressä, punaisen talon päädyssä sijaitsee tilan alkuperäinen talonpoikaisempi aittarakennus. Se on matala hirsirakenteinen kaksiovinen aitta, jossa on ollut pieni etukuisti katon lipan alla.

Rakennusten inventointiraportti kertoo, että ”aitta on rakennettu vuonna 1888 (vuosiluku on seinässä) ja se on hirsirakenteinen sekä pitkänurkkainen. Kaksoisaitan kate on kolmiorimahuopaa ja perustus on luonnonkiveä.”



Pienempi aitta etupihan puolelta katsottuna





Takapihan suunnasta tielle päin – aitat jonossa

Aitan väritys on sama kuin punaisen talon, siis punamultaa ja ovissa keltamultaa. Tällä hetkellä katon kunto on huono, ja se onkin pressun alla suojassa.

Aitan alla on ollut holvikellari. Aikojen saatossa aitta on painanut kellarin kattoa alaspäin, ja routa pullistanut takaseinän sisäänpäin.  

Aitan takapihan puoleisessa päädyssä on luokin valmistuksessa käytetty paininpuu. Luokki on hevosilla käytettävien työvaljaiden osa. Se on puinen tai metallinen kaari, jonka jännitys pitää aisat irti hevosen kyljistä. Luokki taivutetaan tätä tarkoitusta varten tehdyssä paininpuussa. Wikipediassa kerrottiin edellisen lisäksi myös, että luokkipuuta on ennen vanhaan saatettu ensin pehmittää lantatunkiossa, jotta se taipuisi paremmin. Konstit on olleet monet entisellä miehellä!