Muistoissamme Päilahden koulu 1927-2014

Tässä keväällä ja alkukesällä näihin blogipäivityksiin on tullut luvattoman pitkä tauko. Viimeisen parin kuukauden aikana on tapahtunut paljon. Ensinnä hyvät uutiset: projektimme on lähtenyt toden teolla käyntiin, siitä lisää heti, kun pääsen päivityksissä ajan tasalle  J.



Uusien kattotuolien nostoa punaisen talon katolle

 

Huono uutinen on rakkaan kyläkoulumme loppuminen. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana olen kevään aikana ollut muiden vanhempien kanssa mukana monessa kouluun liittyvässä jutussa. Järjestelimme nuorisoseuran talolla pidettyyn kevätjuhlaan näyttelyä ja kahvitusta, pidimme puffettia huutokaupassa, osa meistä oli myös valvojina mukana koulun viimeisellä leirikoulumatkalla Nauvossa. Lisäksi koostin lasten, opettajien ym. muisteluista, runoista ja haastatteluista lehden jaettavaksi kevätjuhlassa. Myös valokuvakirja koulun viimeisestä vuodesta tuli tehtyä. Jonkinlaista surutyötä kai sekin…



Koulun kevätlehti



Vanhoja koululehtiä ja käsitöitä kevätjuhlan näyttelyssä

Koulu oli toiminnassa vuodesta 1927 alkaen, ja tähän kevääseen päättyi tämän Vihreä lippu –koulun taru. Se oli lapsille ihanan kotoinen ja turvallinen paikka: ensin sai olla päivähoidossa ryhmiksessä ja sitten siirtyä seinän taakse koulun puolelle. Kaikki oppilaat leikkivät ja pelasivat yhdessä välitunneilla ja yhteishenki oli hyvä. Juhlissa kaikki pääsivät esiintymään, ja tämän viimeisen vuoden juhlaohjelmat hakevat kyllä vertaistaan. Oli runsaasti musiikkia, lauluja yksin ja kuorossa, näytelmiä, sketsejä ja puheita. Vanhemmatkin pääsivät lavalle esittämään henkilöitä koulun historiasta.

Paikallislehden nettijuttu kevätjuhlasta

Taistelua koulun puolesta oli käyty jo pitkään. Viimeisin taistelu käytiin syksyllä 2011. Järjestimme koululla tapahtumia ja olimme yhteydessä päättäjiin. Perustelimme, ja esitimme koulun jatkamista ympäristökouluna. Niin vain kävi, että marraskuussa 2011 päättäjät näkivät tarpeelliseksi päättää, että koulun toiminta loppuu keväällä 2014. Koululla elämää jatkettiin kuitenkin valitulla linjalla, ja tammikuussa 2013 salkoon nousi Vihreä lippu merkkinä tehdystä ympäristökasvatustyöstä.

Nyt tämä keväisin ja syksyisin joutsenten kansoittamien peltojen ja metsän ympäröimä ”Päilahden entinen koulu” on myynnissä. Toivottavasti se löytää hyvän uuden käyttötarkoituksen ja omistajat.



Päilahden kyläkoulu

Puutarhan kasveja

Näin kevään ensimmäisten vihreiden ruohonkorsien ja kukkapenkistä puskevien nuppujen innoittamana ajattelin kertoa vähän, mitä kasveja Fannikkalan puutarhassa on kasvanut. Pihapiiriä ympäröivä puutarha ei ole maalaistaloksi suuren suuri, sillä yhdellä puolella tonttia rajaa tie, kahdella sivulla pelto ja yhdellä suunnalla vanha navetta. Tällä hetkellä pihasta on rakennustöitä varten raivattu melko paljon kasvillisuutta pois, mutta kyllä vanhaakin saadaan onneksi säästymään.

Vanhoja syreenipensaita harvennettiin ja nuorennettiin jo muutamia vuosia sitten, ja ne ovatkin nyt oikein elinvoimaisia. Pihapiiristä löytyy sekä valkoisia että vaaleanvioletteja syreenipensaita. Violetit syreenit rajaavat kivasti pihaa tielle päin, ja niiden annammekin varmasti sitten uudessakin puutarhassa kasvaa entisillä sijoillaan. Sen sijaan pihan ja tien välissä olleet suuret tuomet kaadettiin syksyllä pois. Ne ovat toki kauniita hetken verran keväällä, mutta viime kesänäkin tuomenkehrääjäkoit valtasivat ne kokonaan pian kukinnan jälkeen ja kietoivat ne aavemaisiin verkkoihinsa.

Syreenien viereen on väliaikaisesti istutettu kasvamaan jonakin vuonna lahjaksi saamani hevoskastanjan taimi. Hevoskastanja menestyy puutarhakirjan mukaan vyöhykkeillä I-II (III), mutta olen nähnyt tällä kylällä hevoskastanjan kasvaneen isoksi puuksi parissakin pihassa, joten toivottavasti se meilläkin menestyy sitten kun saamme sille joskus valittua lopullisen kasvupaikan.

Hevoskastanjan taimi syreenien seurassa

Perinteisiä ruusupensaita on myös kasvanut Fannikkalan pihapiirissä. Juhannusruusut ovat edelleen säästyneet, mutta takapihan vaaleanpunaisia yksinkertaisia ruusuja siirsimme pois rakennustöiden tieltä. Myös lumimarjapensaita siirrettiin myöhään viime syksynä, saapa nähdä lähtevätkö nyt keväällä kasvuun uudessa paikassa. Muista perinteisistä maalaispihapiirien pensaista täällä on kasvanut ainakin rusopajuangervo.

Juhannusruusu kukassa

 

Lumimarja

 

 

Takapihan ruusut

Menestymisvyöhykekartoissa tämä seutu on yleensä III-vyöhykettä, tosin aivan lähellä Kangasalan-Tampereen seuduilla on III-vyöhykkeen sisällä erillinen II-vyöhykkeen alue. Toisaalta taas jo Juupajoen suunnalle ulottuu kieleke IV-vyöhykkeestä. Maasto täällä on kumpuilevaa ja kasvillisuus melko rehevää, paikoin lehtomaistakin. Sinivuokkoja ja lehtokuusamia kasvaa rantametsissä, samoin kuin koiranheisipensaita.

Koiranheisipensas Fannikkalan pihassa

Punaisen talon seinän vierustalla kasvoi monta isoa lipstikkaa. Niistä yksi kasvaa nyt kesämökkimme pihassa, ja sieltä se varmaan joskus päätyy takaisin Fannikkalaan. Perennoista sinistä akileijaa kasvaa tontilla, ja myös ei-niin-toivottua elämänlankaa risteilee muiden pensaiden katveessa.

Tontilla kasvaa luonnonpuista mäntyjä ja koivuja. Yhtä pellonvierusmäntyä yritimme säästää viimeiseen asti, mutta lopulta oli todettava, että se kasvaa liian lähellä tulevan laajennusosan seinää.

Tämä mänty joutui valitettavasti väistymään

Maukkaimmat omenat kasvavat korkealla

Vanhoja omenapuita on onneksi myös, ja toki niiden läheisyydessä kasvaa se kuopuksellemme istutettu uusikin puu. Vanhojen puiden lajikkeista en oikein ole päässyt selville, mutta parhailta maistuvat kuvassa olevan puun hedelmät. Viime syksynä ne olivat tosi suuria, mutta harmittavasti puu on niin korkea, ettei kaikkia saatu poimittua.

Sitten kun Fannikkalassa päästään puutarhan rakennustöihin, yritämme kasveista ottaa mukaan vanhojen pihojen perinteisiä lajikkeita. Haaveilen jo pioneista ja särkyneistä sydämistä…

Vuodet 2005-2007

Kun ylimääräinen kasvillisuus ja savi oli saatu kaivettua pois talojen seinustoilta, etenivät työt aluksi enimmäkseen purkupuolella. Kummankin talon kuisti oli huonossa kunnossa, muun muassa katto tai seinä oli romahtanut, joten ne purettiin aluksi pois.



Harmaan talon kuisti purettu

 

Isosta kaksikerroksisesta aitasta purettiin yläkerran katon alla oleva terassiosuus väliaikaisesti pois, jotta aitalle ja terassille olisi mahdollista tehdä kunnolliset perustukset.



Seuraavaksi edettiin purkuhommissa talojen sisäpuolelle, ensiksi harmaaseen taloon. Siellä oli enemmän purettavaa, koska siellä oli tehty 1970-luvulla lastulevyremontti toisessa päädyssä. Pintamateriaalit purettiin pois, jotta hirsiseinät saatiin esiin.



Purkujätettä harmaan talon pirtissä, tammikuu 2007

Keltaisten ja turkoosien lastulevyseinien takaa paljastui monenlaisia vanhoja tapetteja, joista otimme näytteitä talteen. Yhden pienen huoneen seinistä löytyi myös sanomalehtiä.

 

Tapetteja harmaasta talosta

Kesällä 2007 istutimme Fannikkalan puutarhaan omenapuun yhdessä nuorimman tyttäremme kummisedän kanssa. Kummit ostivat talvella syntyneelle vauvallemme oman omenapuun taimen, ja ajattelimme, että oikea istutuspaikka sille on Fannikkala, tuleva kotimme.



Omenapuun istutusta kesäkuussa 2007

ALKU – VUODET 2003-2004

Laurilan jo 1970-luvulta asti asumattomana ollut miljöö oli nukkunut ruususen unta. Pihapiiri oli pusikoitunut ja oli tieltä katsottuna kesäaikaan lähes näkymättömissä. Kuljimme paikan ohi lähes päivittäin, ja talojen maisemiltaan mainio sijainti houkutti meitä haaveisiin muuttaa paikka taas vielä joskus asutuksi.



Pihapiiri tien suunnasta tuomenkukkien aikaan

Asuimme tuolloin, vuonna 2003, rintamamiestalossa, jota olimme laajentaneet muutama vuosi aiemmin. Työ ja vapaa-aika veivät meidät kuitenkin usein Pitkäjärven maisemiin, ja haaveissa oli jossain vaiheessa muuttaa sinne asumaan, vaikkei silloinenkaan asuinpaikkamme sieltä toki kovin kaukana ollut. Toukokuussa 2003 allekirjoitimme kauppakirjan Fannikkalasta, ja pitkäaikainen projektimme sai alkunsa.

Seuraavat kuvat ovat siltä keväältä, kun paikan hankimme:



Punainen talo



Harmaa talo



Aittarakennukset

Ensimmäisiä puuhia oli taloissa olevan irtotavaran lajittelu; mitä laitetaan varastoon ja mitä heitetään pois. Vanhat huonekalut säilytimme, totta kai, mutta 1970-luvun lastulevytavara sai kyytiä. Valkoinen salin pinnatuolikalusto olisi ehkä tulevaisuudessa kiva lasikuistilla. Valkoisille päästä vedettäville sängyille toivon myös löytyvän käyttöä.



Punaisen talon makuukammarissa oli edelleen kengät lähtövalmiina sängyn alla.

 

Punaisen talon pirtistä löytyi myös uudempaa kalustusta.



Pinnakalustolle ehkä löytyy jatkokäyttöä.

Jonkin verran löytyi säilytettäviä tauluja, kirjoja, astioita jne. Myös tekstiileistä pesetimme talteen pieniä ryijyjä ja muita kudonnaisia. Vanhoja rohdinpellaviakin löytyi vintiltä, ja ne annoimme kätevälle kälylleni ”askartelu”tarpeiksi. Vaatteita roikkui naulakoissa, keittiön kaapin päältä löytyi SuitSait-pesuainetta ja piironginlaatikosta Hotaa. Täältä eivät viimeiset vakiasukkaat tainneet muuttaa pois niin, että olisivat tienneet lähtevänsä lopullisesti…



Punaisen talon eteisestä näkyi keittiöön, joka oli talon pahiten vinksallaan oleva huone.

Kesän 2004 aikana tehtiin kaivurilla ensimmäisiä raivaus- ja pelastustöitä talojen ulkopuolella. Vanhaan liittymään puhkaistiin taas kasvillisuuteen aukko, josta pääsi kulkemaan pihaan. Kasvillisuutta raivattiin pois talojen seinänvierustoilta ja talojen seinät ja perustukset kaivettiin esiin.



Kaivurilla pihaan Pitkäjärventieltä keväällä 2004



Harmaan talon vierustat raivattuna



Punaisen talon takapuoli

KUIVURI / RIIHI

Vielä on yksi Fannikkalan rakennus esittelemättä, nimittäin kuivuri. Se sijaitsee hienolla paikalla, omalla kummullaan rantapellon yläpuolella. Kuivurin takaosa/yläosa on rakennettu kallion päälle.



Kuvassa kuivuri on laitimmaisena oikealla, Fannikkalan punainen ja harmaa talo keskellä, edessä kylän yhteinen uimaranta. Näin upeissa keleissä päästiin luistelemaan uudenvuodenpäivänä 2009.

Kuivurirakennuksen pitkänomainen keskiosa on hirsirakenteinen, ja sen molemmin puolin, ylä- ja alapuolella on lautarakenteinen osuus. Yläpuolella on neljä avonaista katosta.

 

Kuivuri yläpuolelta

Hirsirakenteisen keskiosan alapuolella on lautarakenteinen osa, joka on keskeltä korotettu elevaattoria varten. Toisessa päädyssä pieni tiilirakenteinen osuus, jossa on pannuhuone.



Kuivurin Fannikkalan puoleinen pääty



Kuivuri Pitkäjärventieltä päin



Kuivurin hirsinurkka

 
 

TALVEN RIEMUJA MAALLA

Ajattelin vaihteeksi kirjoitella tuosta maalaiselämä-osiosta, näin hiihtolomaviikon kunniaksi. Vaikka tänä talvena ovat säät olleet ”normitalvesta” paljon poikkeavat, on täällä maalla kuitenkin päästy talvesta välillä nauttimaankin. Mäenlasku ja hiihtokelit ovat jääneet haaveeksi, mutta onneksi pitkähkö pakkasjakso tammikuussa teki järveen vahvan jääkannen, ja toistaiseksi jäätä on ollut paksulti. Pian tammikuun puolivälin jälkeen päästiin porukalla testaamaan napakelkkaa kotirannassa, ja hienostihan se kulki.



Tammikuun puolivälin jälkeen jäällä oli ohuelti lunta, ja potkukelkkakeli mitä mainioin.

Meillä kyläläisillä on ollut talvisin tapana aurata kylän yhteiselle uimarannalle luistelukenttä lapsille ja vähän isommillekin. Sitä tuupataan talkoovoimin lumesta puhtaaksi, isommat lumimäärät konevoimin mönkijällä. Viikonloppuisin kokoonnumme yhdessä pelaamaan höntsäilykaukalopalloa. Ikäjakauma joukkueissa on ollut noin 4-60 vuotta, ja kaikki pääsevät mukaan pelin tiimellykseen. Rennolla asenteella mennään, mutta kun pelistä oikein innostutaan, niin kyllä siinä ihan hikiliikunnasta puhutaan. Tämä on sitä perheiden yhteistä tekemistä parhaimmillaan.

Tässä ovat vasta lapset kerinneet luistimille, taustalla Fannikkala

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia myös hienoista retkiluistelukeleistä, ainakin ajoittain. Mieheni on mönkijällä aurannut jäälle luistelurataa, ja käytössä ovat olleet 1,2 ja 4 kilometriä pitkät lenkit sekä Koljonselän suuntaan aurattu ”pistoraide”. Välillä ovat oikukkaat säät tuoneet vettä jäälle, mutta pakkaset ovat onneksi usein taas jäädyttäneet radan pinnan uudelleen. Hienoa siellä on ollut viilettää. Viimeistä vuottaan toiminnassa olevan lastemme lähikyläkoulun oppilaatkin aloittivat hiihtolomansa ulkoilupäivällä kylän rannassa, ja ohjelmassa oli muun muassa luistelua ja talviverkkojen kokemista.

Viime viikonlopun vesikelit toivat melkoisia järviä radalle, mutta alkuviikon kova tuuli ja sen jälkeen saadut yöpakkaset tekivät nyt loppuviikoksi aivan mainiot luistelukelit. Käytännössä lahden jää on kokonaisuudessaan luistinrataa, kirkasta ja sileää! Keskellä järveä tänään ihmettelimme matalikkoa, jonka vesikasvit ja järven pohja näkyivät jään läpi.

Kalevalanpäivän kelejä

 

Luistelurataa helmikuun alussa, silloin meillä oli jopa jonkin verran lunta

Järvi ja jäät mahdollistavat tietysti myös kalastusharrastukset, pilkkimisen ja talviverkoilla kalastamisen. Pilkkijöiden määrä kasvaa yleensä kevätauringon säteiden myötä, mutta verkoilla on tälläkin lahdella kalastettu siitä asti kun jäät ovat kantaneet. Tänä talvena kävi tosin niinkin, että eräs kalastaja menetti verkkonsa kun talven ensimmäiset jäät sulivat pois uudenvuodenaattona.

NAVETTA

Talon sisäpihan ulkopuolella, pari-kolmekymmentä metriä aittojen takana sijaitsee tilan navettarakennus.  Alla olevassa kuvassa se näkyy oikealla. Keskellä näkyvät kaksikerroksisen aitan pääty ja punainen talo. Vasemmalla on kuivuri/riihi. Kylän raitti kulkee pihapiirin takana, ja rakennusten välistä näkyykin pari tien toisella puolella sijaitsevaa naapuritaloa, keltainen talo pilkottaa keskellä ja äärimmäisenä oikealla näkyy toisen naapuritalon katto ja punainen seinä.



Pihapiiri idästä

 

Navetta on rakennettu vuonna 1929. Rakennusmateriaalina on ollut sementtitiili ja kate on kolmiorimahuopaa, jonka alla on aiemmin ollut pärekatto. Toisessa päädyssä on lautarakenteinen lato. Lehmiä täällä on viimeksi asustellut varmaankin 1970-luvun alussa.



Navetta pohjoisesta. Keskellä syvennyksessä on ennen ollut lantala. 



Navettarakennus on huonossa kunnossa, ja se onkin tarkoitus purkaa. Sementtitiiliä onkin jo purettu seinistä osittain pois. Niitä olemme uusiokäyttäneet mm. pihagrilliin.

  

Navetan sementtitiiliseinää