Arkeologiaa ja Pitkäjärven muinaishistoriaa
Fannikkala sijaitsee Pitkäjärven kylän keskellä, vanhalla
kylätontilla. Talon alkuperäinen nimi on Laurila, josta talot ja niiden
ympärillä oleva tontti lohkottiin omaksi, Fannikkala-nimiseksi tilaksi 2000—luvun
alussa. Laurila on yksi kylän kantatiloista, joka on muodostunut jo ennen
vuotta 1540. Kylän alueella on tehty
arkeologista inventointia Oriveden kaupungin rantaosayleiskaavaa varten vuonna toukokuussa
2009.
Seuraavassa muutamia lainauksia kyseisestä
inventointiraportista (Vadim Adel , Kulttuuriympäristöyksikkö Pirkanmaan
maakuntamuseo 2009)
Kohteen kuvaus: ”Kyseessä on Oriveden toiseksi suurin keskiaikainen
kylä (Oriveden kylän jälkeen). Suvannon (2001: 921) mukaan yksi Pitkäjärven
isännistä (Hendrik Kiruka) mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1466. Kylä
mainitaan maakirjoissa vuodesta 1540 alkaen, jolloin siihen kuului 9 taloa
(Suvanto 2001: 918-922). 1700-luvun alkupuolella kylässä oli jo 12 taloa
(Poppius 1954: 154-157).”
Löydöt: ”punasavikeramiikkaa, lasia, liitupiipun varren pala”
Muut havainnot: ”Eteläisen vanhan asuinrakennuksen itäosassa, kivijalan
sisäpuolella todettiin n. 1 m leveä kiveys - todennäköisesti vanhempi,
pienemmästä rakennuksesta peräisin oleva perustus.”
Kesäkuussa 2010 maakuntamuseon arkeologi kävi tekemässä
koekaivauksia Fannikkalan harmaan talon pirtissä, josta inventoinnin yhteydessä
oli löydetty raportissa mainittu kiveys. Näissä kaivauksissa ei kuitenkaan
löytynyt mitään erityistä, ja jatkotutkimuksia ei niiden perusteella tarvittu.
Koekuoppa harmaan talon pirtissä 22.6.2010
|
Lokakuussa 2013 arkeologi ja maakuntamuseon tutkija tulivat
uudelleen käymään työmaalla, jossa silloin oli menossa uusien perustusten teko
punaisen talon alle. Tuolloin oli myös pihamaan pohjatöiden yhteydessä harmaan
talon keskiosasta jo kaivettu vähän maata pois. Tuossa kohdassa arkeologi
huomaisi käynnillään mustuneen kivirakennelman, joka voisi olla vanha tulisija.
Rakennelma vaati lisätutkimuksia ja samalla harmaan talon keskiosan ja tienpuoleisen
päädyn osalta työt pysähtyivät.
Mustunut kivilöydös harmaan talon keskiosassa 23.10.2013
|
Lisätutkimuksina tarvittaisiin kaivauksia, joiden tarvetta ja
laajuutta voitaisiin kartoittaa ajoitustutkimuksen avulla. Museoviraston koekaivausryhmä pääsisi tekemään
jatkotutkimuksia aikaisintaan seuraavana kesänä. Ennen tutkimuksia työmaa ei
voisi tällä kohdalla edetä. Päädyimme siihen, että maksaisimme itse aluksi
tehtävän ajoitustutkimuksen, jonka tulosten perusteella voitaisiin määritellä
jatkotutkimusten laajuutta. Ajoitustutkimus tehtäisiin näytepalasta radiohiilianalysin
avulla. Näytteeksi tarvittiin pala hiiltynyttä puuta. Maakuntamuseon arkeologi
tuli kaivamaan sopivaa näytepalaa kivilöydöksestä keväällä 2014.
23.05.2014 Arkeologin työvälineitä kivilöydöksen luona
|
Arkeologin työtä oli mielenkiintoista seurata. Työvälineinä
toimivat muun muassa tavallinen tiskiharja, rikkalapio ja muurauslasta. Tiskiharjalla
ja muurauslastalla rapsuteltiin maata löydöksestä vähän kerrallaan ja irronnut
aines kerättiin rikkalapioon, jossa siitä saatiin erotettua mahdollisesti
kiinnostavat palat.
23.5.2014 Hiiltyneet puupalat radiohiilianalyysiä varten
|
Löydöksestä saatiin talteen pari pientä hiiltynyttä
puunkappaletta, joista voitaisiin radiohiilianalyysin avulla päätellä löydöksen
ikä. Kesäkuun alussa näyte lähetettiin tutkimusta varten laboratorioon
Lontooseen, josta se lähetettiin edelleen Miamiin Yhdysvaltoihin.
Reilun kolmen viikon päästä saatiin tutkimuksen tulokset. Arkeologin
lausunnon mukaan analyysi ei antanut kovin tarkkaa ajoitusta
tulisijalöydökselle. ”Mahdollinen aikaväli on 1600-luvun
loppupuolelta 1900-luvulle. Todennäköisin ikä on arvioni mukaan 1800-luvun
puoliväli tai alkupuoli. Jäännös on siis suunnilleen ajalta juuri ennen uuden,
pystyssä olevan puurakennuksen rakentamista (1870) ja edustaa siten tontin
aikaisempaa rakennusvaihetta.”
Koska jäännöstä oli jo dokumentoitu ja se ei todennäköisesti
ollut tuon vanhempi, ei enempää tutkimuksia enää tarvittu. Koska oli kuitenkin myös
mahdollista, että tulisijan jäännös olisi 1700-luvulta tai 1600-luvun lopusta,
maakuntamuseo suositteli sen säilyttämistä. Se on myös tällä hetkellä ainoa
kylän arkeologinen kohde.
Arkeologin käynnin yhteydessä löydös oli suojattu ja peitetty
muovilla. Löydös sijaitsee harmaan talon alla sellaisessa kohdassa, että se saa
jäädä sinne olemaan. Joskus olemme myös pilke silmäkulmassa pohtineet, josko
lattiaan pitäisi tehdä lasinen ikkuna, josta valaistu muinaisjäännöksemme
näkyisi ja kertoisi talon aiemmasta historiasta. Saapa nähdä :)
Peitetty löydös 23.5.2014
|
Pitkäjärven sekä naapurikylien historiasta on tehty myös
kylähistoriakirja ”Ovi menneeseen, 2000”, jossa on paljon mielenkiintoista
tietoa vuosien varrelta. Kyläkirja kertoo Päilahden entisen koulupiirin alueen
kylistä: Laasola, Neulaniemi, Pajukanta, Pitkäjärvi, Päilahti sekä osia
Koppalan ja Lyytikkälän kylistä. Kirjassa kerrotaan muun muassa kylien
elinkeinoista, vaikuttajapersoonista, kulttuurista ja entisajan elämästä.
Itseäni ovat kiinnostaneet erityisesti kartat, joissa
kuvataan Längelmäveden vedenpinnan vaihteluita. Längelmäveden pinta on alentunut
täällä Pitkäjärvellä vuosisatojen kuluessa lähes kuudella metrillä (Ovi
menneeseen, 2000). Suurimmat vesien laskut aiheutuivat, kun vuonna 1604 Pälkäneveden
ja Mallasveden välinen pieni puro murtui Kostianvirraksi ja vuonna 1830
Kangasalan Kaivannon juuri valmistunut kanava murtui. Myös vuonna 1866 Valkeakosken
kanavan perkaus aiheutti lähes metrin vedenlaskun.
Längelmäveden rantaviiva on 1500—luvun alussa sijainnut huomattavasti
lähempänä Fannikkalan talon paikkaa kuin nykyisin, vaikka ei järvelle nytkään pitkä matka ole.
Tänä päivänä uuden keittiöpäädyn ja rannan etäisyys on noin 108 metriä kartasta
suoraan mitattuna. Viisisataa vuotta sitten ranta lienee ollut noin 65 metrin
päässä.
Paikallinen Sipilän tilan isäntä ja Pitkäjärven
Nuorisoseuran vuonna 1924 perustanut Vilho Sipilä on vuonna 1951 kirjoittanut
Pitkäjärven kylän muinaishistoriasta Oriveden Sanomien joululiitteeseen. Alla
on pari katkelmaa tästä kirjoituksesta.
Pitkäjärven historiasta löytyy lisää tietoa mm. rantaosayleiskaavaa varten tehdystä ”Rakennetun ympäristön selvityksestä, 2010”, sivu 126.