keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Arkeologiaa ja Pitkäjärven muinaishistoriaa


Fannikkala sijaitsee Pitkäjärven kylän keskellä, vanhalla kylätontilla. Talon alkuperäinen nimi on Laurila, josta talot ja niiden ympärillä oleva tontti lohkottiin omaksi, Fannikkala-nimiseksi tilaksi 2000—luvun alussa. Laurila on yksi kylän kantatiloista, joka on muodostunut jo ennen vuotta 1540.  Kylän alueella on tehty arkeologista inventointia Oriveden kaupungin rantaosayleiskaavaa varten vuonna toukokuussa 2009.

Seuraavassa muutamia lainauksia kyseisestä inventointiraportista (Vadim Adel , Kulttuuriympäristöyksikkö Pirkanmaan maakuntamuseo 2009)

Kohteen kuvaus: ”Kyseessä on Oriveden toiseksi suurin keskiaikainen kylä (Oriveden kylän jälkeen). Suvannon (2001: 921) mukaan yksi Pitkäjärven isännistä (Hendrik Kiruka) mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1466. Kylä mainitaan maakirjoissa vuodesta 1540 alkaen, jolloin siihen kuului 9 taloa (Suvanto 2001: 918-922). 1700-luvun alkupuolella kylässä oli jo 12 taloa (Poppius 1954: 154-157).”

Löydöt: ”punasavikeramiikkaa, lasia, liitupiipun varren pala”

Muut havainnot: ”Eteläisen vanhan asuinrakennuksen itäosassa, kivijalan sisäpuolella todettiin n. 1 m leveä kiveys - todennäköisesti vanhempi, pienemmästä rakennuksesta peräisin oleva perustus.”


Kesäkuussa 2010 maakuntamuseon arkeologi kävi tekemässä koekaivauksia Fannikkalan harmaan talon pirtissä, josta inventoinnin yhteydessä oli löydetty raportissa mainittu kiveys. Näissä kaivauksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään erityistä, ja jatkotutkimuksia ei niiden perusteella tarvittu.

Koekuoppa harmaan talon pirtissä 22.6.2010

Lokakuussa 2013 arkeologi ja maakuntamuseon tutkija tulivat uudelleen käymään työmaalla, jossa silloin oli menossa uusien perustusten teko punaisen talon alle. Tuolloin oli myös pihamaan pohjatöiden yhteydessä harmaan talon keskiosasta jo kaivettu vähän maata pois. Tuossa kohdassa arkeologi huomaisi käynnillään mustuneen kivirakennelman, joka voisi olla vanha tulisija. Rakennelma vaati lisätutkimuksia ja samalla harmaan talon keskiosan ja tienpuoleisen päädyn osalta työt pysähtyivät. 


Mustunut kivilöydös harmaan talon keskiosassa 23.10.2013

Lisätutkimuksina tarvittaisiin kaivauksia, joiden tarvetta ja laajuutta voitaisiin kartoittaa ajoitustutkimuksen avulla. Museoviraston koekaivausryhmä pääsisi tekemään jatkotutkimuksia aikaisintaan seuraavana kesänä. Ennen tutkimuksia työmaa ei voisi tällä kohdalla edetä. Päädyimme siihen, että maksaisimme itse aluksi tehtävän ajoitustutkimuksen, jonka tulosten perusteella voitaisiin määritellä jatkotutkimusten laajuutta. Ajoitustutkimus tehtäisiin näytepalasta radiohiilianalysin avulla. Näytteeksi tarvittiin pala hiiltynyttä puuta. Maakuntamuseon arkeologi tuli kaivamaan sopivaa näytepalaa kivilöydöksestä keväällä 2014. 


23.05.2014 Arkeologin työvälineitä kivilöydöksen luona

Arkeologin työtä oli mielenkiintoista seurata. Työvälineinä toimivat muun muassa tavallinen tiskiharja, rikkalapio ja muurauslasta. Tiskiharjalla ja muurauslastalla rapsuteltiin maata löydöksestä vähän kerrallaan ja irronnut aines kerättiin rikkalapioon, jossa siitä saatiin erotettua mahdollisesti kiinnostavat palat.


23.5.2014 Hiiltyneet puupalat radiohiilianalyysiä varten

Löydöksestä saatiin talteen pari pientä hiiltynyttä puunkappaletta, joista voitaisiin radiohiilianalyysin avulla päätellä löydöksen ikä. Kesäkuun alussa näyte lähetettiin tutkimusta varten laboratorioon Lontooseen, josta se lähetettiin edelleen Miamiin Yhdysvaltoihin.

Reilun kolmen viikon päästä saatiin tutkimuksen tulokset. Arkeologin lausunnon mukaan analyysi ei antanut kovin tarkkaa ajoitusta tulisijalöydökselle. ”Mahdollinen aikaväli on 1600-luvun loppupuolelta 1900-luvulle. Todennäköisin ikä on arvioni mukaan 1800-luvun puoliväli tai alkupuoli. Jäännös on siis suunnilleen ajalta juuri ennen uuden, pystyssä olevan puurakennuksen rakentamista (1870) ja edustaa siten tontin aikaisempaa rakennusvaihetta.”

Koska jäännöstä oli jo dokumentoitu ja se ei todennäköisesti ollut tuon vanhempi, ei enempää tutkimuksia enää tarvittu. Koska oli kuitenkin myös mahdollista, että tulisijan jäännös olisi 1700-luvulta tai 1600-luvun lopusta, maakuntamuseo suositteli sen säilyttämistä. Se on myös tällä hetkellä ainoa kylän arkeologinen kohde.

Arkeologin käynnin yhteydessä löydös oli suojattu ja peitetty muovilla. Löydös sijaitsee harmaan talon alla sellaisessa kohdassa, että se saa jäädä sinne olemaan. Joskus olemme myös pilke silmäkulmassa pohtineet, josko lattiaan pitäisi tehdä lasinen ikkuna, josta valaistu muinaisjäännöksemme näkyisi ja kertoisi talon aiemmasta historiasta. Saapa nähdä :)

Peitetty löydös 23.5.2014

Pitkäjärven sekä naapurikylien historiasta on tehty myös kylähistoriakirja ”Ovi menneeseen, 2000”, jossa on paljon mielenkiintoista tietoa vuosien varrelta. Kyläkirja kertoo Päilahden entisen koulupiirin alueen kylistä: Laasola, Neulaniemi, Pajukanta, Pitkäjärvi, Päilahti sekä osia Koppalan ja Lyytikkälän kylistä. Kirjassa kerrotaan muun muassa kylien elinkeinoista, vaikuttajapersoonista, kulttuurista ja entisajan elämästä.

Itseäni ovat kiinnostaneet erityisesti kartat, joissa kuvataan Längelmäveden vedenpinnan vaihteluita. Längelmäveden pinta on alentunut täällä Pitkäjärvellä vuosisatojen kuluessa lähes kuudella metrillä (Ovi menneeseen, 2000). Suurimmat vesien laskut aiheutuivat, kun vuonna 1604 Pälkäneveden ja Mallasveden välinen pieni puro murtui Kostianvirraksi ja vuonna 1830 Kangasalan Kaivannon juuri valmistunut kanava murtui. Myös vuonna 1866 Valkeakosken kanavan perkaus aiheutti lähes metrin vedenlaskun.

Längelmäveden rantaviiva on 1500—luvun alussa sijainnut huomattavasti lähempänä Fannikkalan talon paikkaa kuin nykyisin, vaikka ei järvelle nytkään pitkä matka ole. Tänä päivänä uuden keittiöpäädyn ja rannan etäisyys on noin 108 metriä kartasta suoraan mitattuna. Viisisataa vuotta sitten ranta lienee ollut noin 65 metrin päässä.



Paikallinen Sipilän tilan isäntä ja Pitkäjärven Nuorisoseuran vuonna 1924 perustanut Vilho Sipilä on vuonna 1951 kirjoittanut Pitkäjärven kylän muinaishistoriasta Oriveden Sanomien joululiitteeseen. Alla on pari  katkelmaa tästä kirjoituksesta.





Pitkäjärven historiasta löytyy lisää tietoa mm. rantaosayleiskaavaa varten tehdystä ”Rakennetun ympäristön selvityksestä, 2010”, sivu 126.