tiistai 8. joulukuuta 2015

Kesäkuun alku 2014 – punaisen talon perustushommia



Punaisen talon kehikkoa oli toukokuun lopussa oikaistu ja se oli asetettu lopullisille sijoilleen. Seuraavaksi oli vuorossa perustuksen muuraus talon itäseinustalle ja leivinuunille. Vanhan leivinuunin muuri oli rikkoutunut, ja se purettiin pois jo aiemmin, kun työt Fannikkalassa alkoivat. Uusi antura leivinuunille oli valettu lokakuussa 2013. Nyt oli uunin harkkoperustuksen vuoro. 

Leivinuunin perutuksen suunnittelua 02.6.2014

Punaisen talon pirttipäädyn hirsistä alimmaisia oli jouduttu poistamaan huonokuntoisuuden vuoksi. Uudisosaan liitettävällä päätyseinällä uutta runkoa rakennettiin puusta, mutta takapihan puoleisella ulkoseinällä perustus muurattiin harkosta.

Leivinuunin perustus muurattuna 03.06.2014

Itäpuolen seinän perustusta muurattuna 03.06.2014

Kun harkkoperustus uunin alla oli valmis, rakennettiin uunin kulmaukseen myös uusi seinän runko.  Alkuperäiseen hirsirunkoon oli tässä kohdin aiemmin tehty aukko, jotta vanhat uunin perustukset saatiin purettua pois kaivinkoneella ja samalla saatiin avattua kaivinkoneelle myös väylä pirttiin pohjatöitä varten.  

04.06.2014 Uuden rungon rakentamista leivinuunin kulmaukseen

Näin koko punainen talo oli saatu ”kengitettyä” uuden perustuksen päälle, ja se olkoi olla valmis uuden katon tekoa  varten.

Tilanne 06.06.2014

maanantai 26. lokakuuta 2015

Toukokuu 2014 – punaisen talon hirsikehikon oikaisu


Toukokuun viimeisinä päivinä 2014 oli punaisen talon vanha katto saatu purettua, ja vuorossa oli talon hirsikehikon oikaisu. Kehikko oli vähän joka suuntaan vinossa, joten ihan suoraksi sitä ei millään pystytty saamaan. Talo oli myös pitkittäin vinossa niin, että kehikko on eteläpäädyssä vajonnut pohjoispäätyä alemmaksi.
Tavoitteena olikin suurimman vinouden oikaisu ja talon laittaminen lopulliselle pysyvälle paikalleen, jotta tulevaa uudisosaa voitiin alkaa siihen yhdistää. Aluksi kiinnitettiin linjalangat.


Kehikon oikaisu aloitettiin 23.5.2014 linjalankojen laitolla

Punaisen talon kehikko oli hirsipinkkojen ja tunkkien päällä, ja vähän kerrassaan eteläpäätyä siirrettiin traktorin avulla hiukan suorempaan, eli kauemmaksi harmaan talon nurkasta.


23.5.2014 Hirsipinkka ja tunkki kehikon alla – kehikkoa on siirretty oikealle

23.5.2014 Kehikon siirtoa traktorin ja rautakangen avulla
Kun sivuseinät oli saatu linjattua suunnilleen suoraan ja talo oli lähes suorassa kulmassa harmaaseen taloon nähden, tehtiin kehikon alle puusta uutta runkoa anturan ja sen päälle aseteltujen perustuskivien väliin. Alimmat hirret oli jouduttu poistamaan niiden huonokuntoisuuden vuoksi, ja koska esimerkiksi talon päädyssä uusi rakenne ei jää sisätiloissakaan näkyviin lattiapinnan yläpuolelle, ei kehikkoa lähdetty perinteisesti kengittämään, vaan rakenteet tehtiin muulla tavoin.


30.05.2014 Punaisen talon kehikko oikaistuna uuden perustuksen päällä – eteläpääty

30.05.2014 Punaisen talon kehikko ”kengitettynä” uuden perustuksen päällä - pohjoispääty


tiistai 20. lokakuuta 2015

Toukokuu 2014 – punaisen talon katon purku



Talvikuukaudet työmaa eli hiljaiseloa, mutta toukokuun puolivälissä 2014 työt alkoivat jälleen. Talvi 2014 oli työmaan kannalta onneksi vähäluminen, sillä punaisen talon katto tuskin olisi enää kestänyt painavaa lumikuormaa. Pohjoispäädyn kurkihirsi oli lahonnut ja jo katkennutkin, ja katon harja oli päässyt notkolleen.

Tilanne 15.5.2014
Purkutyöt aloitettiin huonompikuntoisesta pohjoispäädystä. Ensin otettiin vanhat pellit katolta alas, ja sen jälkeen peltikaton ruoteet ja sitten purettiin vanha pärekatto.

Kattopeltien purkua pihan puolelta 15.5.2014

Autioitunut pihapiiri oli vuosia ollut myös naakkayhdyskunnan suosiossa, ja katon harjalta peltien alta löytyi myös vanhoja naakan pesien jäänteitä.

Kurkihirsi oli osittain romahtanut

Ensimmäinen osuus purettuna 15.5.2014

Näkymä sisältä 19.5.2014 – keskellä katkennut kurkihirsi
Suuri osa kattoa purettu 20.5.2014
Purkutyöt veivät viikon verran, sitten vanha katto oli purettu pois. Seuraavaksi oli vuorossa hirsirungon oikaisu ja asettaminen hirsipinkoilta uusien perustusten päälle.

Katto lähes purettuna 22.5.2014





keskiviikko 30. syyskuuta 2015

KESÄLOMAMUISTELOITA



Heinäkuun puolivälin kesälomareissusta on jo aikaa, mutta näin syksyn aurinkoisena päivänä voi kai vielä kirjata ylös kesälomareissun kohokohtia. Matkasimme Varsinais-Suomessa Naantalin ja Espoon välimaastossa parin päivän ajan. Lähellä Saloa poikkesimme ihan sattumalta Antiikkiverstaalle, joka on myös perinnerakentamisen keskus. Siellä tutkimme muun muassa pellavaöljymaalien värimalleja. Meillähän on ollut ajatuksena, että Fannikkalan seinistä tulisi vaalean vihreänharmaat ja ikkunan vuorilaudoista tummemmat vihreänharmaat. Antiikkiverstaalla luimme heidän pellavaöljymaaliesitteesstään, että näihin sävyihin on perinteisesti yhdistetty englanninpunaista, esimerkiksi ikkunanpuitteissa. ”Ulkomaalaamisessa vaaleaa maavihreää on käytetty usein yhdessä tumman maavihreän kulma- ja karmilautojen kanssa. Ikkunat maalattiin sitten englannipunaisella.” Tämä voisi sopia Fannikkalaankin, ja ikkunoiden punainen voisi yhdistää talon mukavasti pihapiirin punamullanvärisiin aittoihin ja talousrakennuksiin. Matkaamme lähti koepurkit maaleja, joista saa sekoitettua alla olevan kuvan sävyt.

Antiikkiverstaan maalimallit
Hiukan matkaa eteenpäin ajettuamme poikkesimme  osto- ja myyntiliike Maurin Makasiiniin entisen Perniön aseman suuressa tavaramakasiinissa. Tavaranpaljous oli melkoinen ja penkomisasenteella täältä voi tehdä löytöjäkin. Kävimme myös Maurin Makasiinia vastapäätä sijaitsevassa ihastuttavassa kahvila Opaliinassa, jota voi todella suositella! Annokset olivat herkullisia ja kauniita, ja myös niiden ulkonäköön oli satsattu. Miljöö oli viehättävä ja puodissa myynnissä erilaisia herkkuja.  Kahvila on avoinna kesäkaudella, joten nyt taitaa olla jo liian myöhäistä poiketa siellä tämän vuoden osalta, mutta ensi kesänä kannattaa poiketa, jos sielläpäin liikkuu.

Kahvila Opaliina

Kahvila Opaliinan Tarte Tatin herkullisen jäätelön kera
Illaksi ja yöksi ajelimme Tammisaareen tai Raasepori kai kaupunki nykyisin on nimeltään. Kiertelimme vanhassa kaupungissa kävellen ja kävimme syömässä satamaravintolassa, jonka nimi on jo unohtunut, mutta hyvää oli! 

Tammisaaren vanhaa puutalokeskustaa
Seuraavan päivän ohjelmassa olivat Fiskars ja Billnäs. Fiskarsissa kävimme aluksi testaamassa Suomen paras leipomo–kisassa mukana olleen Petri’s Chocolate Roomin tarjontaa. Pitää tehdä vertailevaa tutkimusta, kun omalla paikkakunnalta löytyy Pirkanmaan paras leipomo, Cafe Herkkuhetki!  Siellä kannattaa täällä Oriveden suunnalla liikkuessaan poiketa. Varsinkin Creme Brulé –kakku on ihanaa! Kyllä kakut Fiskarsissakin hyviltä maistuivat, oma palani taisi olla mansikan ja samppanjan makuyhdistelmää.

Petri’s Chocolate Room, Fiskars

Petri’s Chocolate Roomin herkkuja
Fiskarsissa kiertelimme pääkadun puoteja ja lopuksi nautimme hyvästä ruuasta brunssilla ravintola Kuparipajassa kosken partaalla. Sitten suuntasimmekin kohti toista ruukkia, Billnäsiä. Siellä emme itse ruukkimiljööseen tutustuneet, vaan kohteinamme olivat Rakennusapteekki ja Varaosapankki. Mielenkiintoisia paikkoja molemmat! Täältä olisi löytynyt myös monenmoisia uuninluukkuja, mutta meille mukaan lähtivät Varaosapankista kaksi vanhaa kraakkua eli patakoukkua, toinen pirtin leivinuunin avotakkaan ja toinen keittiön puuhellaa varten.

Rakennusapteekki, Billnäs
Rakennusapteekin pihapiirin toisessa rakennuksessa oli esillä mm. vanhoja kunnostettuja valurautakamiinoita, aika ihania! Siellä oli myös alla olevassa kuvassa oleva pienoismalli talosta, jossa on käytetty vähän saman oloisia värejä kuin meillä on nyt mielessä. Tosin seinän väri saisi olla tummempi, ja katosta meillä tulee grafiitinharmaa.


Joskohan nyt viimein palaisi näissä päivityksissä ruotuun ja itse Fannikkalaan… Päivitykset laahaavat rakennustöiden osalta pahasti jäljessä, mutta yritän hoitaa asian syksyn mittaan kuntoon. Mennään kuitenkin aikajärjestyksessä, siispä seuraavaksi on aika palata toukokuuhun 2014.






tiistai 1. syyskuuta 2015

HÄMEENKYRÖN VANHAT TALOT 30.8.2015


Viime sunnuntaina kävimme kiertelemässä vanhoja taloja Hämeenkyrössä. Viime vuonna olimme vastaavassa tapahtumassa Loviisassa, enkä ollut tästä Hämeenkyrön samantyyppisestä jutusta aiemmin kuullutkaan. Nyt satuin huomaamaan ilmoituksen lehdessä ja kun matkaa ei meiltä sinne ole kuin reilu tunti, niin päätimme käydä katsomassa muutamia kaikkiaan 24 kohteesta.


Ensimmäinen kohteemme oli Mäntyniemi Kyröskoskella. Vuonna 1945 rakennettu talo oli suloisen vaaleanpunainen ja sisustus kerrassaan ihana. Olohuoneen tapetti miellytti kovasti, harmi todella, että sen valmistus on talon omistajan kuuleman mukaan lopetettu. 

Mäntyniemen olohuone
Myös talon keittiön sisustustyyli oli meidän mieleemme. Rouheantyylinen ruokapöytä korituoleineen, kaunis astiakaappi, puuhella, valaisimet sekä esineet muodostivat todella kotoisan kokonaisuuden. Pullataikinan resepti oli teipattu kaapin kylkeen, hauska idea!

Mäntyniemen keittiö

Pullaresepti Mäntyniemen keittiössä

Lounastimme Heiskan talon Hiltun pirtissä, oikein maukas oli maalaisbuffet! Tämä taloryhmä oli myös käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen ja ehostuksen vuosien saatossa. Vanha ilmakuva seinällä paljasti, että todella huonoon kuntoon oli osa rakennuksista jo päässyt ennen kunnostuksen aloittamista.

Parissa talossa oli kauniit portaikon kaiteet. Jotain tämän tyylistä voisi meillekin olla tulossa sitten aikanaan:

Portaikon kaide Rauhasalossa, joka oli toiminut joskus matkustajakotina

Hierun talon portaikon kaide
Matkan varrella näimme myös muutamia kauniita vanhoja taloja, jotka eivät harmiksemme olleet mukana päivän kohteina. Toki oman kodin avaaminen ennalta arvaamattomalle määrälle uteliaita ihmisiä on melkoinen kynnys kenelle tahansa. Siksi onkin upea juttu, että tällainen tapahtuma on saatu aikaan ja siihen vielä mukaan laaja joukko erilaisia kohteita!

Kalhun talo ja sen pihapiiri Kyröspohjan kylässä oli hieno kokonaisuus. Jälleen sisustustyyli miellytti silmää monessa kohtaa muun muassa kekseliäine asetelmineen. Kuisti oli komea ja pihapiirissä oli kiva kesäkeittiö, ulkosauna ja puutarhapöytä omenapuiden alla. 

Kalhun talon kuistilta

Täällä oli myös pirtin nurkassa kiva ompelunurkkaus, joka oli somistettu vanhoin ompelutarvikkein.

Ompelunurkkaus Kalhun talon pirtissä

Kaikkiaan kävimme kolmessatoista kohteessa, eli yli puolet tuli katsottua. Poikkesimme myös Yrjölän marjatilalla, jonka vanha kivinavetta oli yksi kohteista. Maisemat kahvilan terassilta olivat kerrassaan hienot ja mansikkainen gelato-pehmis herkullista!






sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Asuntomessuilua Vantaalla


Edellisviikon pienen kesälomareissun yhteydessä (sen muista kohteista lisää myöhemmin) vietimme koko perheen voimin aurinkoisen keskiviikkopäivän Vantaan Kivistössä messutaloja kierrellen. Kun katselin messuluetteloa etukäteen, muodostui ennakkokäsitykseksi jälleen melko moderni talojoukko pienenpienillä tonteilla, ja sitähän se suurimmaksi osaksi olikin. Sisustuspuolella messujen anti oli odotuksia parempaa, vaikka Fannikkalaan sopivaa sisustustyyliä oli laajemmin esillä vain parissa kohteessa.


Kohteessa 30 – Villa Falken – oli Adalmiinan Helmen  Annarina Yöntilän suunnittelema sisustus. Harmoniset ja maanläheiset värit, sopiva ”rouheisuus” ja kekseliäs turkismateriaalien käyttö miellyttivät silmää.


Kohde 30 - olohuone
Kohde 30 - makuuhuone

Kohde 30 – keittiön tuolit
Kohde 30 - puukori

Ulkoapäin moderni kirkkaankeltaisin tehostein somistettu Tiilerikoti –kohde 41– yllätti positiivisesti maalaisromanttisella sisustuksellaan. Messuoppaan mukaan sisustussuunnittelijalla (Country White) oli lähtökohtana ajatus modernista mummolasta. Vaikka koti oli lapsiperheen sijaan suunniteltu vanhemmalle pariskunnalle, se oli sisustuksen osalta ehkä koko messujen parasta antia. Täytyypä seuraavalla pääkaupunkiseudun reissulla käydä tsekkaamassa tämä kartanoputiikki.

Kohde 41 - ruokailutila

Kohde 41 – wc:n laatta

Kohde 41 - makuuhuone

Kohde 41 - olohuone

Kohde 41 – työhuone
Kohteen 37 – Terca Tiger – vanhempien makuuhuoneessa oli upea valokuvatapettiseinä, jonka keskeltä avautui ranskalainen parveke olohuoneeseen.  Saman talon työhuoneessa oli myös hauska maailmankarttatarra seinällä; siihen voisi vaikka merkitä kaikki paikat, joihin on matkustanut. Itse työpöytä tavaroineen oli mielenkiintoinen sekoitus designia eri aikakausilta.

Kohde 37 – makuuhuoneen valokuvatapettiseinä parvekkeineen  


Kohde 37  - työhuone
Muurametalojen kohde 29 – Villa Chili – oli messujen väripilkku. Vaikka näin värikäs sisustus ei ehkä meidän taloomme ihan sovikaan, pidin rohkeista värivalinnoista. Kohteen työhuoneessa oli maltillisempi värimaailma, ja se olikin todella kaunis kokonaisuus.

Kohde 29 - työhuone
Messuilla oli lisäksi muutamia hyviä yksittäisiä ideoita, joita voisi meilläkin toteuttaa. Jo viime syksyn Habitaressa ihastelin pellavasohvaa, ja myös näillä messuilla ihastelin kohteen 11 – Designer 151 – olohuoneen muhkeaa sohvaa. Makuuhuoneissa voisi irtovaatetanko olla hauska ratkaisu vaatehuoneiden lisänä.

Olohuoneen pellavasohva kohteessa 11


Vaatetanko
Kylpyhuoneen laattaseinään tehty syvennys, jonka on taustaseinä on peiliä, tuo ylellisyyttä ja lisää tilan tuntua. Myös kivoja marokkolaishenkisiä laattoja oli messuilla esillä.

Kylpyhuoneen peilisyvennys

Marokkolaishenkisiä laattoja























perjantai 3. heinäkuuta 2015

Rippijuhlahumua



Kesäkuun viimeisenä sunnuntaina vietimme esikoistyttäremme rippijuhlia. Vuosia sitten, kun Fannikkalan rakentaminen oli vasta suunnitteluasteella, haaveeni oli, että saisimme talon valmiiksi ennen näitä rippijuhlia. Vuodet kuluivat, ja työt alkoivat täydellä vauhdilla syksyllä 2013. Jo silloin oli kuitenkin selvää, että näitä juhlia juhlittaisiin vielä jossain muualla kuin Fannikkalassa. Koska nykyisen kotimme tilat ovat melko pienet, päätimme pitää juhlat tutulla nuorisoseurantalolla, missä muutoinkin vietämme aikaa viikoittain. Lehtola onkin ihanan intiimi ja tunnelmallinen juhlatalo, jonka hirsiseinäisessä salissa meidänkin perheemme on ollut mukana häissä, syntymäpäivillä, rippi- ja ylioppilasjuhlissa sekä nyt jo lakkautetun kyläkoulumme joulu- ja kevätjuhlissa.  


Nuorisoseurantalo Lehtola

Lehtolan hirsiseinäinen sali
Juhlapaikan koristelujen mestarina hääräsi tyttäremme kummitäti, joka on koulutukseltaan floristi. Apujoukoissa olivat mukana rippilapsi itse serkkunsa kanssa. Halusimme koristeluista herkät ja hempeän väriset. Koristeiden päämateriaalina olivat puutarha- ja luonnonkasvit, vain pari ruusu- ja pioninippua hankittiin kaupasta. Osmankäämistä riivitystä suikaleesta tehtiin lettejä vieraspöytien koristeeksi, mukaan lisättiin vähän juuri parhaimmillaan kukkinutta juhannusruusua.

Vieraspöytien koristukset

Ruokien ja kahvileivonnaisten tarjoilupöytiin floristimestarimme loihti upeat asetelmat. Koska juhlien sankaritar on harrastanut balettia pikkutytöstä asti, sai toinen asetelma koristeekseen myös osmankäämistä sidotun balleriinan. 

Ruokapöydän kukka-asetelma balleriinoineen juhlien jälkeen (pöytäliina on jo tahrainen)

Kahvipöydän herkkä kukka-asetelma

Juhlatalon portaille, eteiseen ja saliin vietiin koristeeksi maitotonkat, joihin kerättiin vaaleanpunaista ja valkoista lupiinia sekä rannalla kasvavaa heinää.

Juhlakukat uusiokäytössä mökin wc:n nurkalla
Ruoka- ja kahvitarjoilut juhliin tein pääosin itse, mutta pikkuleivät teki rippilapsen mummi, kotikaljan mummu ja kakut tilasin kondiittoriystävältämme Katriinalta. Suunnittelussa ja salaattien valmistelussa mukana ja juhlien tarjoilusta apujoukkoineen vastaamassa oli toinen ystäväni, joka taasen on tämän alan ammattilainen.

Kahvipöytä koristeluineen

Juhlapäivä oli varmasti tämän kesän siihen asti aurinkoisin ja lämpimin. Sää oli juhliin mitä sopivin, kun lämpötila ei kuitenkaan tainnut nousta juuri kahtakymmentä korkeammalle. Konfirmaatio minulle tutussa lapsuuden kotikirkossa, jossa myös itse olen ripille päässyt, oli tunnelmallinen. Juhlat sujuivat mukavasti ja saimme kuulla myös leirin vetäjien ja isosten laulua.

Juhlien jälkeen maanantaina otin rippilapsestamme kuvia kiitoskorttia varten. Silloin nappasimme myös pari kuvaa Fannikkalan luona. Alhaalta järven rannasta otetussa kuvassa näkyy työmaan tämänhetkinen tilanne: tuulensuojalevyä on uudisosan seinissä ja piiput on jo muurattu katolle asti. Parista erikokoisesta väliaikaisesta ikkunasta saadaan luonnonvaloa sisätiloihin ja päästään katselemaan maisemaa… ;)

Tyttäremme Fannikkalan rantapellon reunalla